Nykyisin kun kirpputorien suosio suorastaan ällistyttää ainakin Suomessa, sopii muistaa, että vielä Nykysuomen sanakirja ei tuntenut koko ilmausta – saati että Kaarina Karttusen Nykyslangin sanakirjaan (1979) olisi poimittu sana kirppari. Totta se on: vasta Suomen kielen perussanakirjaan (1990–1994) sana löysi tiensä, ja silloin ryminällä, sillä kirpputorin ohella hakusanoiksi tulivat myös kirppari ja kirppis. Saman varmistaa slangiproffa Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirja (2000), jonka aineistoon kirppari on poimittu vasta 1980-luvulla.

Suomen kirpputori on käännöslainaa ruotsin loppmarknad-sanasta, joskin sen taustalla häilyvät myös muiden kielten vastaavat ilmaukset, vaikkapa englannin flea market tai saksan Flohmarkt. Vetoapua nykysuosiolle ovat antaneet muut kirppu-alkuiset yhdyssanat kirppupeli ja kirppusirkus eli kirpputeatteri, ja merkitystä lienee sopivasti tukenut eri kielissä vivahdus pienuuteen, mitättömyyteen tai pikkuseikkaan. Näin myös suomessa, ainakin kirpun verran.

Suomen kirpputori näkyy viime vuosina lainatun viroon muodossa kirbuturg. Se on niin uusi laina, ettei Eesti keele seletav sõnaraamat mainitse sitä sen enempää painetussa versiossaan (2009) kuin myöskään tuoreimmassa nettiversiossaan. Ei ole tietysti syytäkään, jos ajattelee, että viron kielessä kirpputorin tarpeen on tähän asti hyvin täyttänyt vanakraamiturg, arkisemmin täiturg eli täika.

Viron kielen instituutin kielineuvonnasta selviää, että EKSS:n kanta on tarkoitettu ohjeelliseksi, vaikka suoraan sanottuna tekijät eivät mahda paljonkaan sille, että yleiskielessä neutraali vanakraamiturg – sanatarkasti tulkittuna ’vanhan roinan tori’ – on saanut kilpailijakseen myös ”suomalaisen raakalainan” kirbuturg, vieläpä sen hellittelymuodonkin eli sanan kirbukas. Koska viron kielineuvonta oletettavasti tuntee todellisuutta, on vuonna 2018 jo pakko huomauttaa, että se taistelussa vanhan roinatorin puolesta käy tuhoon tuomittua viivytystaistelua.

Olisiko niinkin, että kirbuturg ja kirbukas koetaan miellyttävämmäksi ilmaukseksi kuin täiturg ja täika? Täi ei kuulosta kaupallisesti houkuttelevalta, ja sivumielteetkin taitavat mennä päin prinkkalaa. Sörkän sällien eli Katjuskan tunnetun renkutuksen vitsiversiossa lauletaan viroksi: ”Olen vaene Venemaa kolhoosnik / täiu täis ja ilma püksata.” (Olen köyhä kolhoosilainen / täitä täynnä ja housutonna.) Se ei ole mikään kriteeri, mutta tarjotkaapa lauseyhteys, jossa täihin liittyy myönteisiä mielikuvia. Vaikka kirppu puree, se osaa myös hypätä taitavasti aina lastenleikkeihin asti ja on jo siksi paljon mukavampi olento kuin, hyi olkoon!, inhottava ja epähygieeninen täi.