1. Olenko liian vanha oppiakseni vieraita kieliä?
Kun kouluaika on takanapäin, aikuiset ja etenkin iäkkäämmät ihmiset pelkäävät kieliopintojen uudelleenaloittamista. Usein ajatellaan, että ihminen pystyy omaksumaan uusia kieliä vain lapsena tai nuorena, ja vanhemmalla iällä se on takuulla varsin työlästä ja vaikeaa. Nykytutkimusten mukaan kielenoppimiseen ei ole kuitenkaan mitään ihanneikää eli vieraita kieliä voi oppia aivan hyvin myöhemminkin. Esimerkiksi 13 - 15 -vuotiailla on erittäin hyvä matkimiskyky ja muisti, mutta jos koulussa ei ole opetettu oikein, voi käydä niin että he käyttävät aivojaan väärin. Nuorten ja keski-ikäisten oppimiskyvyssä ei ole biologisia eroja. Ero nuoriin voi olla jopa pienempi kuin esimerkiksi muihin samanikäisiin verrattuna. Nuoret pystyvät kyllä helposti oppimaan ulkoa tekstejä tai ilmauksia, joita he eivät edes ymmärrä. Vanhemmilla ihmisillä on parempi keskittymiskyky, he osaavat asettaa selkeämpiä opiskelutavoitteita ja laatia aikatauluja. Aikuinen opiskelee luonnollisesti ilman opettajan painostusta tai arvosanoja, sillä hänellä on tavallisesti korkeampi motivaatio. Vanhemmilla ihmisillä on varalla myös ammatin tai muun uuden asian oppimisen kokemukset, joista hän voi tuoda sopivia malleja kielenoppimiseen.
2. Onko minulla lainkaan lahjoja oppia vierasta kieltä?
Usein aikuinen ajattelee, että hänellä ei vain ole lahjoja oppia vieraita kieliä. Tällainen uskomus on jäänne kouluajoilta, kun opiskelija ponnisteluista huolimatta alkoi saada vieraan kielen tunnilla huonoja arvosanoja. Alun innostus muuttui lopulta pettymykseksi kunnes hän itse ja sittemmin hänen perheensä uskoivat, että ilmeisesti hänellä ei ole vain lahjoja. Annettiin periksi ja keskityttiin johonkin muuhun, kuten matematiikkaan. Tosiasiassa oppimistulokset riippuvat vain 25-prosenttisesti lahjoista. Vieraan kielen omaksumisessa ovat ratkaisevampia opettajan opetustyyli, menetelmien ja ohjelman sopivuus ja ylipäänsä taito oppia. Aikuisopiskelija ei jää vain opettajan tai ohjelman varaan, hän osaa valita itselleen sopivan opiskelustrategian. Kun kouluaikana vaadittiin sanojen kirjoittamista vihkoon ja kuivien kielioppisääntöjen tuntemista, osaa aikuisopiskelija arvostaa käytännön kielitaitoa (työ, harrastukset) ja hänen oppimismetodinsa perustuu tähän. Näin hän yrittää kaikin keinoin löytää käyttöä uudelle kielelle: hän lukee vieraskielistä sanomalehteä, katsoo televisiota, käy opittavalla kielellään kirjeenvaihtoa ulkomaisen kumppanin kanssa, matkustaa jne.
3. Olenko tarpeeksi motivoitunut?
Luonnollisesti työn, perheen ja muiden harrastusten rinnalla opiskeluun jää vähän aikaa, mutta usein tämä on vain tekosyy. Nuoret tarvitsevat vahvaa motivaatiota paljon enemmän kuin aikuiset. Koulussa opettaja houkuttelee oppimaan ja kotonakin aina puhuttiin että ilman vieraiden kielten taitoa ei pärjää työelämässä. Tosiasiassa se opiskelee, joka haluaa. Usein aikuisopiskelijan mielenkiinto vierasta kulttuuria ja kieltä kohtaan on niin suuri, että muuta motivaatiota ei tarvita. Aikuinen osaa analysoida niin puolustavia kuin vastustaviakin argumentteja ja lopulta hän tietää tarkkaan miksi hän tarvitsee uuden vieraan kielen taitoa, ja haluaako hän ylipäänsä oppia. Positiivisen jäädessä voitolle ei olekaan enää vaikeaa motivoida itseään. Kuka ei haluaisi olla menestyvä?! Aikuinen yhdistää uuden kielen taidon työhönsä ja harrastuksiinsa, hän tuntee menestyksensä askelista ja uusista mahdollisuuksistaan iloa.