Rakendusliku Antropoloogia Keskus (Soveltavan antropologian keskus) tutki syksyllä 2021 nuorten äänestyskäyttäytymistä SA Liberaalne Kodanik (Liberaali kansalainen) -säätiön tilauksesta. Keskuksen muiden tutkimusten tavoin kyseessä oli syväluotaava laadullinen tutkimus. Vaikka se toteutettiin tuolloin tulossa olleiden kuntavaalien kontekstissa, tutkimuksen tulokset ovat yhtä lailla relevantteja myös nyt, Riigikogun vaalien alla.
Tutkimukseen osallistui kaksikymmentä 16–19-vuotiasta nuorta eri puolilta Viroa. Heitä yhdisti aiemman äänestyskokemuksen puuttuminen. Ajatukseen ensimmäisestä äänestyskerrasta kytkeytyi monilla nuorilla pelko siitä, että he saattaisivat tehdä jotain ”väärin”. Vieraalta ja hankalalta tuntuivat yhtä lailla äänestyspaikalla käynti kuin sähköinen äänestäminenkin. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista nuorista aikoi kuitenkin antaa äänensä. Näin siitäkin huolimatta, että monilla ei ollut selvää käsitystä siitä, kuka heidän äänensä tulisi saamaan. Ensimmäistä kertaa äänestävä ei välttämättä ole perillä sen enempää yksittäisten ehdokkaiden kuin puolueidenkaan välisistä eroista, eikä myöskään hänen oma poliittinen maailmankuvansa ole ehkä vielä vakiintunut. Ensimmäinen valinta tehdäänkin todennäköisesti viime hetkellä.
Monet ensimmäistä kertaa äänestävät pitävät tärkeänä sitä, että saavat antaa äänensä nimenomaan äänestyspaikalla. Toimitus mielletään jonkinlaiseksi yhteiskunnalliseksi aikuistumisriitiksi. Vaikka sähköinen äänestäminen on Virossa mahdollista kaikissa vaaleissa, suurin osa tutkimukseen osallistuneista nuorista ei sitä harkinnut – siitä puuttuu vaaliuurnilla käyntiin liittyvä juhlallisuus.
Vanhemmat ja opettajat, jotka puhuvat nuorten kanssa vaaleista ja politiikasta, voivat antaa itselleen kiitoksen hyvin tehdystä työstä. Monien nuorten kiinnostus ja käsitykset perustuivat nimittäin juuri kotona ja koulussa käytyihin keskusteluihin. Mikäli kotona puhutaan politiikasta, myös nuori on todennäköisesti aiheesta keskimääräistä kiinnostuneempi ja tietää siitä enemmän. Tärkeitä eivät ole ainoastaan vanhemmat – useampikin tutkimukseen osallistuneista nuorista nimesi esikuvakseen ja oppaakseen demokratian saloihin vihkiytymisessä esimerkiksi isoäitinsä tai isoveljensä. Jos politiikka ei kuulu kotoisiin keskustelunaiheisiin, inspiroiva opettaja saattaa herättää nuoressa kiinnostuksen aiheeseen. Ystävien vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen ja poliittisiin näkemyksiin nuoret sen sijaan toivat esiin yllättävän vähän.
Kaikki uudet äänestäjät eivät mahdu samaan muottiin
Tietyistä yhteisistä nimittäjistä huolimatta tutkimukseen osallistuneiden nuorten äänestyskäyttäytymisessä oli merkittävää hajontaa. Joukkoon mahtui niin tulevia äänestäjiä, joilla oli hyvin perustellut ja kirkkaat poliittiset näkemykset, kuin myös nuoria, jotka muistivat Viron politiikasta vain suurimmat skandaalit ja suhtautuivat koko aiheeseen välinpitämättömästi.
Jotta pystyisimme kartoittamaan 16–19-vuotiaiden nuorten äänestyskäyttäytymistä paremmin, hahmottelimme tutkimuksessa viisi esimerkkipersoonaa. On muistettava, että he ovat yleistyksiä: todellisuudessa jokaisen persoonan alle mahtuu paljon erilaisia mielipiteitä ja käyttäytymismalleja, ja samaten yhdessä ihmisessä voidaan havaita monelle eri esimerkkipersoonalle tunnusomaisia piirteitä. Tutkimuksen yhteydessä jalostuneet esimerkkipersoonat olivat huipputiedostava nuori, passiivinen nuori, jokapaikanhöylä, seurailija sekä maailmankansalainen.
Aloitetaan huipputiedostavasta nuoresta. Vaalien kontekstissa me kaikki voisimme olla hänen kaltaisiaan. Huipputiedostava nuori on erittäin kiinnostunut politiikasta, ja hänelle on muodostunut tältä osin selkeä maailmankatsomus. Hän seuraa uutisia päivittäin ja lähdekriittisesti: kotimaisen Aktuaalne Kaamera -uutislähetyksen ohella hän voi pitää itseään ajan tasalla myös The Guardianin, CNN:n, The New York Timesin ja muiden kansainvälisten medioiden avulla.
Passiivinen nuori on tietyssä mielessä huipputiedostavan nuoren vastakohta. Hän ei ole kiinnostunut politiikasta eikä todennäköisesti myöskään käy äänestämässä. Hän ei kuitenkaan tunne mitään periaatteellista vastenmielisyyttä vaaleja kohtaan. Uutisia hän ei seuraa tietoisesti, mutta käyttää sosiaalista mediaa ja mahdollisesti katsoo YouTubessa joitakin alaa sivuavia esiintyjiä.
Jokapaikanhöylä on, kuten nimestäkin voi päätellä, erittäin aktiivinen. Koulun lisäksi hänellä riittää energiaa monelle rintamalle, hän tarttuu kaikkiin tilaisuuksiin ja pitää monta rautaa tulessa. Uutisia hän ei juurikaan seuraa, sillä hänellä ei ole siihen aikaa. Sosiaalista mediaa jokapaikanhöylä kuitenkin käyttää. Vaalien kontekstissa hänelle ovat suurten aatteellisten teemojen sijaan tärkeitä pikemminkin konkreettiset teot elinolojen kehittämiseksi paikallisella tasolla.
Seurailija ei ole vielä muodostanut omia näkemyksiään monien kysymysten suhteen, ja hän on pitkälti perheensä ja ystäviensä ohjailtavissa. Hänen tietämyksensä ei ole kovin laaja-alaista sen enempää politiikassa kuin muutenkaan. Lähipiirin mielipiteiden merkitystä korostaa ehkä myös se, että seurailija on epävarma omassa päätöksenteossaan ja valinnoissaan. Hän ei mainittavasti seuraa uutisia, mutta on ahkera sosiaalisessa mediassa.
Maailmankansalaiselle keskeistä on jokin hänelle tärkeä harrastus tai kiinnostuksen kohde – se voi olla esimerkiksi jokin urheilulaji, mutta yhtä lailla jotain aivan muuta. Joka tapauksessa hän pitää itsensä ajan tasalla ennen kaikkea omaan kiinnostuksen kohteeseensa liittyvien uutisten osalta ja suosii kansainvälisiä uutislähteitä kotimaisten sijaan.
Miten innostaa äänestämään?
Äänestyskokemusta vailla olevien nuorten joukossa oli monia, jotka ilmoittivat nyt äänioikeuden saatuaan (kuntavaaleissa voivat Virossa äänestää 16 vuotta täyttäneet) varmuudella äänestävänsä. Myös muut kuin varmat äänestäjät mielsivät äänestämisen merkittäväksi tehtäväksi, johon he voisivat osallistua. Äänestämisen tärkeänä pitämisestä on kuitenkin vielä matkaa äänen antamiseen vaalipaikalla tai tietokoneen ääressä.
Kuten sanottua, ensimmäinen äänestyskerta on monille nuorille jotain samanaikaisesti juhlavaa ja pelottavaa. Suorituspaineet ja pelko siitä, ettei olennaista askelta osata ottaa ”oikein”, voivat johtaa siihen, että moni potentiaalinen ensiäänestäjä jää kuvaannollisesti sanoen äänestyspaikan ovelle seisomaan eikä ota viimeistä, ratkaisevaa askelta yli kynnyksen. Tämä vaara on olemassa erityisesti siinä tapauksessa, ettei nuorella ole selvää suosikkiehdokasta, mutta kaikenlaista muuta tekemistä sen sijaan riittäisi vaalipäivällekin yllin kyllin.
Yksi keino saada tällaiseen tilanteeseen joutunut nuori äänestämään on selkeiden ohjeiden antaminen itse äänestystapahtumaa varten. Sosiaalinen media on monille tärkeä tiedonlähde, niinpä tällaista vaalivalistusta voisi jakaa jonkin sosiaalisen median kanavan kautta. Monet tutkimukseen osallistuneet kuitenkin totesivat, etteivät he sosiaalista mediaa käyttäessään useinkaan pysähdy pidempien tietopakettien ääreen, vaan pikemminkin selailevat otsikoita.
Toinen ja mahdollisesti tehokkaampi paikka vaalitietouden antamiseen nuorille on koulu. Kuten edellä jo totesin, hyvällä opettajalla on suuri vaikutus siihen, miten kiinnostuneita oppilaat ovat politiikasta ja miten hyvät tiedot heillä aiheesta on. On tärkeää puhua niin vaaleista ja niiden merkityksestä laajemmin kuin myös selvittää vaihe vaiheelta, mitä äänestyspaikalla tapahtuu ja mitä vaiheita äänestämiseen konkreettisesti kuuluu. Selvä ja mielikuvaharjoituksen tasolla suoritettu äänestystapahtuma olisi varmasti omiaan vähentämään suorituspaineita varsinaisena vaalipäivänä.
Myös perheenjäsenet ja ystävät voivat tasoittaa kahden vaiheilla olevan uuden äänestäjän tietä vaaliuurnalle. Kun olet itse lähdössä äänestämään ja näet, että ystävä tai nuori sukulainen (ja mikseipä sama pätisi myös vanhempaan sukulaiseen) näyttää jäävän nukkuvien puolueeseen, ota hänet mukaasi. Menkää yhdessä. Yhdessä perheen, ystävien, koululuokan tai työporukan kanssa.
Monet tutkimukseen osallistuneet nuoret siis kokivat ensimmäisen äänestyskerran jonkinlaiseksi aikuistumiseen kuuluvaksi siirtymäriitiksi. Tätä juhlallisuutta ja symbolista merkitystä pitäisi tuoda esiin enemmän – sekin voisi tuupata monta epävarmaa ehkä-äänestäjää yli äänestyspaikan kynnyksen. Juhlallisuuden parempi tiedostaminen ja esimerkiksi pienimuotoinen juhlistaminen perhe- tai ystäväpiirissä saattaisi auttaa vaaliuurnille muitakin laiskoja äänestäjiä eri ikäryhmissä.
Suomalainen vaalikahviperinne voisi tältä osin toimia hyvänä esikuvana Virolle. Äänestämisen kruunaaminen kahvilla (mielellään pullan kera) tekisi vaaleista ja äänestämisestä – demokratian juhlapäivästä – uuden (yhtä lailla kuin kokeneenkin) äänestäjän silmissä entistä juhlavamman tapahtuman, ja se korostaisi äänestämisen samalla kertaa sekä symbolista että suoranaista tärkeyttä demokraattisessa maassa.