Juuret, vieraat ja omat. Näihin teemoihin keskittyy tartonsuomalaisen Heidi Iivarin toinen kaksikielinen runoteos Meidän suvun miehet – Meie suguvõsa mehed.

Kansien välissä on jälleen aimo annos ilahduttavaa sanailottelua, painavaa asiaa sekä arjen puuhailut hetkeksi seisauttavia riipaisevia tunnemyrskyjä.

Teoksen ensimmäisessä osassa sukelletaan omien juurten tarkasteluun kaunistelemattomalla ja helposti samastuttavalla tavalla. Sukulaisten välisiä suhteita ja jännitteitä kuvataan tarkkanäköisesti. Samoin perinteiden ja asenteiden välittämistä uusille polville. Näkökulma on usein lapsen. Huumori ja vakavuus kulkevat runon säikeissä rinnakkain.

Monille sukulaisille on omistettu omat nimirunonsa, joissa henkilöiden sympaattiset, oudot ja traagiset puolet tulevat käsiteltyä. Lukija voi vain ihailla runoilijan kykyä luonnostella vahvoin vedon kokonaisia elinkaaria ja niiden ylisukupolvisia tulkintoja, kuten runossa Kun mumi ei vielä ollut mumi.

Sukulaisista teos laajenee myös ystäviin ja sukulaissieluihin sekä jo edellisestä kokoelmasta Tarton sarjarakastaja – Tartu sariarmastaja (Enostone, 2021) tuttuun aihekimppuun: rakkaussuhteiden intensiteettiin, eroihin ja yksinäisyyteen. Tartto vilahtaa myös tässä teoksessa sekä sukuhistoriallisessa kontekstissa että kaupungille ominaisina miljöinä.

Teoksen nimiruno valittiin Tarton edustajaksi Unescon kirjallisuuskaupunkien Slam-O-Vision-lavarunouskilpailuun vuonna 2020. Iivarilla on muutoinkin vankka lavarunoustausta ja se näkyy hänen ilmaisussaan. Runojen vakaasti eteenpäin tuksuttava poljento antaa lukijalle miellyttävän varmuuden heittäytyä runokerronnan vietäväksi. Runo runolta eteenpäin lukiessa osaa jo odottaa jotain oivalluttavaa yllätystä tai nasevaa käännettä.

Teoksen kaksikielisyys eli se että jokaisesta runosta on teoksessa suomenkielinen ja vironkielinen versio, antaa lukemiseen vielä harvinaisen lisätason. Lukija pääsee nautiskelemaan kummallekin kielelle tyypillisistä ilmaisuista ja erilaisesta sanomisen tavasta. Kirja on myös hyvää harjoitusmateriaalia kielenoppijoille, kun itselle oudon merkityksen tai sanan voi tarkistaa viereiseltä sivulta.

Runoilijana Iivari on vahva arjen kuvaaja. Runossa Ihan hyvin hän itse kommentoi sarkastisesti yrityksiään ”luoda merkityksiä merkityksettömyydestä”, mutta juuri tämä piirre Iivarin runossa tekee niistä niin helposti lähestyttäviä ja puhuttelevia.

Meidän suvun miehet – Meie suguvõsa mehed on eheä kokonaisuus, joka alkaa hienolla peilimetaforalla juurten merkityksestä, ja päättyy säkeisiin siitä, kuinka suhteemme sekä kuolleisiin että eläviin muokkaavat meitä ja elämäämme. Vannoutuneiden runouden ystävien lisäksi tätä kirjaa voi suositella kaikille muillekin. Kirja, joka liikuttaa ja ilahduttaa.