Oleks minu meelevalda,
meelevalda, keelevalda,
suuvalda, südamevalda -
küll ma teaksin, mis ma teeksin!
Ma teeks toa tuule peale,
koja kobrulehe peale,
maja marjavarre peale,
pidu pilliroo peale,
elu heinakoare peale,
kasu kaseladva peale.
Ambla. E 7733 (5). 1893.

Täkäläinen lumoava luonto teki sopeutumisesta varsin helppoa, kun muutin Tartosta Helsinkiin. Virossa olin asunut sekä kaupungissa että Etelä-Viron metsien tuntumassa, ja lapsuuteni kesät vietin isovanhempieni luona maalla. Vaikka nykypäivän ihminen on etääntynyt luonnosta, virolaiset ja suomalaiset ovat edelleen luontokansoja, hieman metsäläisiä ja metsäuskoon kallellaan. Suomi ja Viro ovat maailman metsäisimpiä maita. Metsä tuo ravintoa, suojaa ja turvaa. Meillä on myös paljon metsiin liittyvää perimätietoa. Luonnossa on edelleen pyhiä paikkoja, lähteitä, hiisiä ja puita. Toivon sydämestäni, että meillä olisi riittämiin viisautta suojella ja rakastaa luonnon kauneutta ja näitä harvinaislaatuisia paikkoja.

Suomi on tuhansien järvien ja saarten maa. Rakastan näiden seutujen kirkasvetisiä järviä ja aivan erityisen paikan sydämessäni ovat saaneet metsäjärvet. Vaikka asun vain 35 kilometrin päässä Helsingistä, kotini lähistöllä on kolme järveä, joissa olen usein ainoa uimari varhaisesta kesästä myöhäiseen syksyyn saakka. Täällä yksinkertaisesti on todella paljon järviä eikä ole ollenkaan vaikeaa löytää itselleen omaa henkilökohtaista metsälampea. Vaikka kotimaani ja Suomen metsät ja suot muistuttavat pitkälti toisiaan, minusta tuntuu, että Suomi on kuitenkin metsäisempi. Lisäksi täällä pistävät niin metsissä kuin muualla luonnossa silmään ihailtavan kauniit, paikoin vihreän sammalen peittämät kalliot, joita Virossa ei ole. Me voimme puolestamme tarjota vastineeksi mahtavia rantatörmiä ja kalkkikivipaljastumia.

Läksin metsa kõndimaie:
leidsin metsad metta täisi,
leidsin kannud kalja täisi,
kõik puud punaõluta.
Kuuse all olid kullatilgad,
kase all olid karratilgad.
Kolga-Jaani. H II 49, 650 (3). 1895.

Yhtä lailla olemme suomalaisten tavoin edelleen keräilijäkansaa. Suomalaiset eivät ehkä ole vihkiytyneet säilönnän saloihin yhtä innokkaasti kuin virolaiset, mutta käyvät joka tapauksessa mielellään sienessä ja marjassa. Suomalaisilla on yksinkertaisesti ollut jo hyvän aikaa suuria kylmähuoneita, joissa marjat säilyvät ilman, että niitä tarvitsee heti keittää hilloksi. Sienet taas on mieluummin kuivattu kuin marinoitu. Minun Etelä-Virossa asuvan isoäitini ruokakomeron hyllyt notkuvat purkkien painosta yhä edelleen, vaikka kylmiöt ja kuivurit ovat nyttemmin tulleet Viroonkin. Virolaisilla on ehkä tapana hieman liioitella säilönnän kanssa, luonnon antimia varataan koko suvulle, mutta ovathan isoäidin tekemät hillot toki monin verroin maistuvampia kuin kaupan tuotteet. Mitäpä siitä, että ylivuotisen hillon pinnalle on muodostunut ohut homeharso, senhän voi helposti kuoria päältä pois.

Olen kiitollinen siitä, että minut opetettiin lapsena tuntemaan marjoja, sieniä ja kasveja. Olen voinut jakaa kasvi- ja sienituntemustani niin ulkomaalaisille ystävilleni kuin Nuuksion metsään eksyneille turisteillekin. Myös lääkekasveja sekä erilaisia luonnonyrttejä kerätään luonnosta yhtä lailla innokkaasti sekä Virossa että Suomessa. Kesäpaikkamme keittiö Tartumaalla muistutti usein noidan kyökkiä, kun äiti kuivasi siellä lasten kanssa keräämiään siankärsämöitä, mäkikuismia, kehäkukkia, vadelmia ja monia muita ihmelääkkeitä. Vaikka nykyään tyydyn keräämään nokkosia ja lehmuksenkukkia, rohkenen väittää, että olemme suomalaisiin verrattuna innokkaampia lääkekasvien kerääjiä ja uskomme enemmän luonnonlääkinnän tehoon. Todisteeksi käyvät vaikkapa virolaiset apteekit, joissa myydään paljon lääkekasveja toisin kuin Suomessa, jossa ne kuuluvat vain luontaistuotekauppojen valikoimiin.

Lähme metsa mängimaie,
tammemetsa tantsimaie,
kasemetsa kargamaie,
kuusikmetsa kuuti lööma.
Saarde. H II 24, 627 (5). 1889.

Nykypäivän suurkaupunkien kiireisen elämänmenon ja tietotulvan keskellä voi helposti menettää yhteyden itseensä. Kävelyretki metsään auttaa meitä palaamaan oman itsemme luo, metsä sekä rentouttaa että lataa akkuja. Luonnon tervehdyttävästä ja hyvinvointia edistävästä vaikutuksesta kertovia kirjoja ilmestyy yhä enemmän. Esimerkiksi Metsän parantava voima, Metsämieli ja Mielimatka -nimisten kirjojen suosio kertoo siitä, mitä teknologiaan ja informaatiotulvaan hautautuneet ihmiset etsivät tasapainottavaksi voimaksi. Sellaista murhetta ei olekaan, mitä luonnon voima ei ainakin hivenen lievittäisi. Suosittelen kaikille työpäivän tai -viikon jälkeistä – mikä kullekin parhaiten sopii – retkeä luonnon helmaan, rentoutumaan ja hyviä voimia ammentamaan, sillä olemme sen ansainneet.