Martin markkinoiden vakioesiintyjä on jo vuosia ollut tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävä suomenvirolaisten sekakuoro Siller. Kuoro on kasvanut muutaman laulajan ryhmästä laulutaiteeseen vakavasti suhtautuvaksi sekakuoroksi, joka konsertoi useita kertoja vuodessa.

Sillerin tavoite on vahvistaa kuoromusiikin avulla Suomessa asuvien virolaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä esitellä virolaista kulttuuria suomalaiselle yleisölle. Kuoron repertuaari koostuukin suurimmaksi osaksi virolaisten säveltäjien tuotannosta. Mukaan mahtuu silti myös kansainvälisiä kappaleita.

Kaire Metsaots kertoo päätyneensä kuoroon ikään kuin vahingossa. Erään keskustelun päätteeksi hänellä vain oli kuoron harjoitteluaika ja -paikka ja pyyntö saapua paikalle. Siitä on nyt kahdeksan vuotta ja Metsaots toimii nykyään myös kuoroyhdistys Sillerin hallituksessa.

Märt Aarna on kuulunut Silleriin kaksi vuotta, hän liittyi kuoroon eräänlaisen miestenvärväyskampanjan yhteydessä. Ja jäi. ”Siller tuo elämään laulun lisäksi hieman lisää Viroa”, Aarna toteaa.

Vaikka Siller suhtautuu laulamiseen kunnianhimoisesti, on se paljon muutakin kuin vain kuoro. Kaire Metsaots kertoo, ettei hän ennen Silleriä tuntenut Suomessa juuri ketään. Siller on tiivis yhteisö, jota yhdistää rakkaus virolaiseen musiikkiin. Se on tärkeä osa laulajiensa elämää.

Metsaotsin ja Aarnan mukaan mikään ei estä viroa taitavaa suomalaista hakemasta kuoroon. Sillerissä on tälläkin hetkellä suomalaisia laulajia. Kuoro on muutenkin elävä, Kaire Metsaots kertoo, että siitä kuorosta, johon hän kahdeksan vuotta sitten liittyi on jäljellä enää neljä ihmistä. Jotkut ovat muuttaneet takaisin Viroon ja paljon uusia laulajia on tullut mukaan. Konserteissa yleisöstä noin puolet ovat virolaisia ja puolet suomalaisia, suomalaisten määrä näyttäisi kuitenkin olevan kasvussa.

Vaikka Siller toimii Suomessa, täysin suomalainen kuoro se ei silti ole. Metsaots ja Aarna eivät mielellään sijoittaisi Silleriä pelkästään Suomen tai Viron kuorokartalle. Yhteiskonsertteja on pidetty yhdessä Suomessa vierailevien virolaiskuorojen kanssa, ja yksi tärkeimmistä tapahtumista on tietenkin Tallinnan laulujuhlat. ”Laulujuhlat ovat elämys, eivätkä kaikki Sillerinkään jäsenet ole vielä kokeneet niitä. Erityisen suuri elämys Laulujuhlat on ollut kuoromme suomalaisjäsenelle, jonka unelma oli päästä laulujuhlien katsomoon. Hän ei ollut osannut kuvitellakaan, että pääsisi itse laulamaan.”

Kymmenen vuoden päästä Metsaots ja Aarna toivovat Sillerin olevan hieman suurempi ja paikallisten keskuudessa tunnetumpi kuoro. ”Olisi hienoa, jos ihmiset Siller-sanan kuullessaan ajattelisivat, että nuohan ovat niitä laulajia.”