Jokin aika sitten poistuessani Tallinnasta eräästä kaupasta toivotti nuori ystävällinen miesmyyjä minulle läksiäisiksi kauniilla suomen kielellä: Hyvää päivää! Hymyilin vastaan ja ajattelin, että asiakaspalvelussa kohteliaisuus ennen kaikkea.

Mainitun miesmyyjän tapaan voi suomalainenkin viroksi asioidessaan yhtä lailla sekoittaa kohtaamis- ja läksiäistoivotukset: Suomessahan sanotaan hyvää päivää vain tavatessa, Virossa head päeva vain erotessa – ellei sitten tokaista head aega, suomeksi hyvää jatkoa tai kaikkea hyvää. Ja onpa Virossa kuultu jo sellainenkin fennismi kuin head jätku, siis suomea suoraan viroksi käännettynä. Todettakoon varmuuden vuoksi, että viron yleiskieleen se ei kuulu ja tuskin tulee koskaan kuulumaankaan.

Viron ja suomen toivotusten erot alkavat oikeastaan tuiki tavallisesta tere-sanasta. Virolainen voi nimittäin tervehtiä yhtä hyvin maan presidenttiä kuin parasta kaveriaan täysin luontevasti sanalla tere, kun suomalainen sanoisi edelliselle todennäköisesti hyvää päivää ja jälkimmäiselle moi. Suomen kielessä niiden väliin jää vielä liuta välimuotoja, esimerkiksi hei, terve ja päivää. Erilainen muodollisuus näkyy suomessa jo sananvalinnassa, kun se virossa perustuu muihin seikkoihin, kuten äänensävyyn, tilanteeseen tai teitittelyyn.

Terellä on virossa myös sekundaarista käyttöä. Epämiellyttävä yllätys tai toisen mielipiteen kyseenalaistaminen voidaan ilmaista tokaisemalla tere hommikust tai tere talv, siis sananmukaisesti ”hyvää huomenta” tai ”terve talvi”. Suomeksi vastaava yllätys tai puhekumppanin pöhköys on vanhastaan osoitettu vaikkapa ilmaisuilla (no) johan pomppasi tai hei, herätys, sittemmin myös eräillä toissijaisesti käytetyillä tervehdyksillä, kuten haloo (myös muodossa helou) tai uudehkolla muoti-ilmauksella hyvää päivää: ”Tentti onkin jo tänään, hyvää päivää!”

Jotkin tokaisut ovat tyypillisesti virolaisia. Head isu on nykyään tavallisin hyvän ruokahalun toivotus, mutta sen rinnalla kuulee yhä sanottavan nätimmin jätku leiba – ”riittäköön leipää”. Työtä tekevälle virolaiselle toivotetaan jõudu tai jõudu tööle (”voimaa työhön”), johon työntekijä vastaa sanomalla jõudu tarvis (tai vain: tarvis). Ja kun virolainen päättää puhelun, hän sanoo nägemiseni – suomalaisen mielestä aivan epäloogisesti, kun on tarkoitus sanoa kuulemiin. Kasvokkain erotessa viron nägemiseni toki tarkoittaa myös näkemiin – ellei sillä sitten tarkoiteta hyvää jatkoa, viroksi siis head aega tai head päeva!

Tavalliset virolaiset toivotukset voivat siis aiheuttaa pulmia suomalaiselle, mutta tepposensa tuottaa toisaalta äidinkielikin. Kun juontaja Yleisradiossa kiittää haastateltavaa haastattelusta, niin valtaosa heistä vastaa siihen nykyään sanalla kiitos. Hyvin harva osaa enää sanoa: eipä kestä.