Suomalainen design tunnetaan kautta maailman, ja hyvästä syystä. Tunnettuutta ja tunnustusta on ansainnut myös virolaisten alan ammattilaisten puhdasmuotoinen, omaleimainen ja laadukas tuotanto. Sen juuret yltävät 1900-luvun alkuun, vuonna 1914 perustettuun Tallinnan taideteollisuuskouluun, nykyiseen Viron taideakatemiaan. Meidän leveysasteillamme iso osa vuodesta on pimeää ja harmaata, ja niinpä loistavia muotoilun helmiä löytyy myös valaisinten joukosta: onhan valo ja sen kaipuu yksi pohjoisten kansojen kulttuurisen narratiivin olennaisimmista teemoista.
Tähän artikkeliin olen poiminut omat suosikkivalaisimeni, jotka ovat kiinnittäneet huomioni ja jääneet mieleeni vuosien varrella muotoilusta kirjoittaessani ja näyttelyissä käydessäni. Kyse on eräänlaisesta kulttuurilehden sivuille siirretystä pienimuotoisesta, mutta monipuolisesta ja kuratoidusta näyttelystä, ei suinkaan virolaisen valaisinmuotoilun yleiskatsauksesta. Kaikkiruokaisena ja mieleltäni avoimena ajattelijana minua kiehtovat erilaiset materiaalit, yksilölliset käsialat ja älykkäät ratkaisut. Arvostan designia, jossa yhdistyvät esteettisyys ja kiinnostava näkemys.
Viron valaisinmuotoilun historian raskaan sarjan muodostaa ehdottomasti Estoplast-tehtaan tuotanto. Virossa on tuskin ainuttakaan kotitaloutta tai työpaikkaa, jonne ei olisi tuotu valoa jollain heidän valaisimellaan. Estoplast perustettiin vuonna 1959 ja se sulki ovensa lopullisesti vuonna 2003. Yhtiön päätuotteita olivat nimenomaan sähkövalaisimet, mutta se valmisti muovista myös paljon muuta tavaraa keittiötarvikkeista leluihin. Estoplastissa työskentelivät muotoilijoina muun muassa Lilian Linnaks, Bruno Vesterberg, Helle Sork, Kirsti Metusala ja Laine Linnas. Tehtaan tuotteille oli tunnusomaista muovien kirkas värimaailma. 1990-luvun alussa neuvostokauden tuotteet alkoivat monien mielestä vaikuttaa aikansa eläneiltä ja niitä vaihdettiin uusiin ja trendikkäisiin. Viime aikoina Estoplastin tuotteet ovat palanneet muotiin ja käyttöön. Omassa työhuoneessani Tarton taidemuseossa komeilee pöytälamppu Э-561 – enkä osaisi kuvitellaakaan tyylikkäämpää valaisinta! Edellisessä työhuoneessani työpöydän kruunasi kulttimaineen saavuttanut vihreäkupuinen Э-236. Estoplastin tuotteita voi nykypäivänä löytää niin vanhan tavaran liikkeistä kuin internetistä. Näyttää siltä, että tehtaan valaisinten kysyntä kiihtyy, hinnat nousevat ja arvostus kasvaa vuosi vuodelta.
Jos joku pyytäisi minua etukäteen varoittamatta mainitsemaan yhden virolaisen valaisinmuotoilijan, vastaus tulisi selkäytimestä vaikka keskellä yötä herätettynä: ”Tarmo Luisk”. Vasta sen jälkeen alkaisin varsinaisesti ajatella asiaa ja muistaisin muitakin. Syynä on ilmeisesti hänen monipuolisuutensa muotoilijana sekä unohtumaton elämys, jonka koin Viron arkkitehtuurimuseossa vuonna 2011 järjestetyssä Luiskin yksityisnäyttelyssä Leikit tulella. Hänen tuotantoonsa kuuluu yhtä lailla yltiöpäisen leikillisiä ratkaisuja kuin minimalistisia, arvokkaan edustavia tuotteita. Jos on nähnyt Luiskin vekkulin Bubble Boy -valaisimen, sitä ei unohda. Toisaalta hänen Artist-sarjansa selväpiirteiset linjat ja tyylipuhdas estetiikka takaavat, että valaisimet sopivat vaativimmankin minimalistin kotiin tai toimistoon. Kraana-lattiavalaisin puolestaan yhdistää nämä kaksi maailmaa: klassisen moderni varjostin riippuu torninosturilta näyttävästä jalustasta. Kokonaisuus on samanaikaisesti sekä vakava että leikin asia. Vastaavaa huumoria, oivaltavuutta ja estetiikkaa Tarmo Luisk viljelee kosolti muussakin tuotedesignissaan.
Viron nykyaikaisesta valaisindesignista puhuttaessa ei voida mitenkään ohittaa Tõnis Vellaman töitä. Hän on itse luonnehtinut itseään romanttiseksi minimalistiksi, joka tavoittelee valaisimia suunnitellessaan yksinkertaisia muotoja ja funktionaalisia ratkaisuja. Usein niihin kuitenkin kytkeytyy jokin poeettinen, epärationaalinen nyanssi. Vellaman käsiala suunnittelijana on todellakin erittäin herkkä ja elegantti, mutta samalla hienovaraisen esteettinen, jopa diskreetti. Esimerkiksi oivaltavasta ja minimalistisesta ratkaisusta käy pehmeälinjainen Aero-valaisin, jossa valo vapautuu varjostimista sekä ylä- että alakautta. Inflore taas on askel etäämmälle minimalismista. Vaikka sen nimi viittaa kukkaan, valaisimen hiekkapuhalletut lasipallot ovat kuin hohtavia helmiä. Niin tai näin, lopputulos on kaunis ja herkkä. Uusimmista luomuksista maininnan arvoinen on etenkin ilmava, kuin ohuesta pitsistä tehty nykyaikainen kattokruunu Lucerna.
Nyky-Viron designklassikoihin kuuluvat ehdottomasti myös Jaanus Orgusaarin teokset. Hänen valaisimensa ovat kokeellisia, leikillisiä ja luonnonmukaisista muodoista vaikutteita saaneita. Orgusaarin designkielelle on tunnusomaista kolmiulotteisten kokonaisuuksien kehittäminen ja rakentaminen kaksiulotteisista osista. Hän löytää jatkuvasti tuoreita keinoja ja ratkaisuja, joilla geometrisista muodoista voi luoda uusia ja rakenteeltaan kiehtovia teoksia – veistoksia, jotka samalla ovat funktionaalisia esineitä meitä ympäröivässä tilassa. Orgusaar on mielestäni käsialaltaan yksi Viron rohkeimmista ja luovimmista tuotemuotoilijoista. Oma pitkäaikainen suosikkini on hänen COMB-seinähyllynsä, jota en tosin ole vielä onnistunut hankkimaan, vaikka olen leikitellyt ajatuksella jo kokonaisen vuosikymmenen.
Vaikuttavia ovat myös Orgusaarin valaisimet – ne ovat kuin kolmiulotteisia palapelejä, arvoituksia. 8CELLS hätkähdyttää kiehtovalla rakenteellaan heti ensi näkemältä. Sitä katsoessa syntyy halu tutkia ja pohtia, miten lovetuista ympyränmuotoisista levyistä on kyetty rakentamaan niin vivahteikas ja erilaisia geometrisia kuvioita muodostava kokonaisuus. Ajatus vie molekyyleistä koostuvaan kemialliseen yhdisteeseen. Muodoltaan päällisin puolin minimalistisempi NAUTILUS koostuu kahdestatoista kaarevasta elementistä, joiden avulla saadaan aikaan tunnelmallinen valon ja varjojen leikki. Itselleni uusi löytö on Orgusaarin RAI. Sen geometria perustuu pallon muotoon taivutettuun kahdeksantahokkaaseen, josta yksi kahdeksasosa on irrotettu valaisimseksi. RAI on suunnittelijansa valaisimista rakenteeltaan ilmavin ja yksinkertaisin. Kaikkien Orgusaarin valaisinten yhteinen nimittäjä on vaneri: tässä käyttötarkoituksessa varsin epätavallinen materiaali, josta osittain läpi hohtava valo on miellyttävän lämmintä.
Henkilökohtaisiin suosikkeihini virolaisten designtuotesarjojen joukossa lukeutuu myös Johanna Tammsalun Solid Spin -valaisinsarja. Näennäisen klassisen ja ajattoman muodon taakse kätkeytyy sarja kokeiluja erilaisilla esineillä: kengillä, silmälaseilla, kupeilla, avaimilla jne. Inspiraation lähteenä toiminut esine ripustettiin pyörimään ilmassa ja pyörimisliikkeen muodostamasta kuviosta tuli valaisimen siluetti. Minua kiehtoo tässä muotoilussa juuri se, että kokeilujen myötä syntyneet muodot ovat ainutlaatuisia ja omaperäisiä – vastaavan muotoisia valaisimia ei löydy mistään muualta. Lasitetut keraamiset valaisinkuvut sopivat hyvin niin perinteiseen kuin moderniin sisustukseen.
Virolaisen muotoilun maailma on ylenpalttisen runsas ja tarjoaa paljon löytämisen riemua. Designer-valaisimet ovat hyviä sijoituksia, ajatteleepa asiaa tunteen tai käytännön kannalta. Monien nykysuunnittelijoiden yksittäisteokset tai piensarjoihin kuuluvat tuotteet ovat jo nyt kohonneet kulttimaineeseen ja ajan mittaan niiden arvo nousee entisestään.