Alice ei ollut ainoa virolainen, jonka Herbert kuljetti Suomeen. Herbert nimittäin palveli vuosina 1942–1944 Naissaaressa Suomen armeijan radiotiedustelukomppaniassa. Jatkosodan aikana Virossa oli muutamia satoja suomalaisia sotilaita. Herbert kuljetti veljensä kanssa kaksi kertaa pakolaisia Tallinnasta Sipooseen. Kuljetukset tapahtuivat syksyllä 1943, perheen omalla kalastusveneellä, isolla avofiskarilla.

Helsinkiläisellä kalakaverillani Hannu Tuomikoskella oli talo Ihasalun kylässä, 40 kilometriä Tallinnasta itään. Sain ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi merikelpoisen soutuveneen Kaisla 525. Tuon veneen valmistus oli sopivasti siirretty Viroon, ja vene sai jäädä Ihasalun rantaan. Sieltä soutelimme Aksiin, Prangliin, Rammuun ja aina Malusien luodoille asti. Eestiluotolaisten sukulaisia oli aina vuoteen 1944 asunut Rammun ja Aksin saarella. Kalastajasukuja yhdistivät avioliitot yli Suomenlahden. Pranglin sataman yksi tietotoimisto kertoi, että Tukholmassa asuu viimeinen elossa oleva aksilainen, Helmut Aksberg.

Otin polkupyörän ruotsinlaivaan, ja polkaisin Lidingöhön, jossa Helmut Aksberg asui. Saksalaiset laittoivat Aksbergin ja hänen veljensä vankilaan syksyllä 1943, sillä he olivat salakuljettaneet ihmisiä Suomeen. Maanpako Ruotsiin vuonna 1944 tapahtui Eestiluodon kautta.

Astelin sitten Kansallisarkistoon. Valtiollisen poliisin (Valpo) arkistoissa on hyvin laajat tiedot Saksan miehityksen aikana Virosta paenneista pakolaisista. Heistä on tuhansia sivuja paperia, noin 6 000 ihmisten kuulustelukaavakkeet vuosilta 1943–1944. Mapeissa on paljon tietoja myös ihmissalakuljettajista. Sieltä löytyi viinistulainen Vaarmanien perhe. He olivat paenneet Suomeen ensimmäisen neuvostomiehityksen aikana, syksyllä 1940 ja asettuneet kalastajiksi Porvoon edustan Pirttisaareen. Vaarmanien isä ja poika Emil olivat olleet toimeliaita pirtun salakuljettajia. Lisäksi Vaarmanit pyörittivät suurinta ihmissalakuljetusfirmaa vuosina 1943–1944, ja juuri Pirttisaaresta lähti eniten veneitä Viroon öisille hakumatkoille. Kansallisarkistossa istuessani kirjani aiheeksi täsmentyi ihmissalakuljetus, ja juuri saksalaismiehityksen aikana.

Sipoon selän ulkolaidalla olevat Trutlandet ja Pirttisaari olivat virolaisten venemiesten kaksi keskeistä tukikohtaa. Ihmissalakuljetuksen järjestelmä toimi näistä kahdesta etappisaaresta. Trutlandetissa asui yksi Aksbergien veli, Endel. Suurin osa pakolaisista oli Suomen armeijaan hakeutuvia nuoria miehiä, Suomen-poikia, mutta oli paljon muitakin.

Selvitin Valpon mapeista Liljebergin veljesten yhden ihmissalakuljetusmatkan. Lokakuun yönä 1943 Liljebergit toivat kolmisenkymmentä ihmistä Piritalta Sipoon Trutlandetiin. Herbert ei tuntenut pakolaisia, hän arveli joukkoon kuuluneen juutalaisia. Mukana oli yksi nelikuinen vauva ja yksitoistavuotias poika, joista Herbert omaelämäkerrassaan kirjoitti. Vauvan ja pojan tietojen avulla löysin tämän pakolaisveneen ihmiset. Valpo teki kuulustelukaavakkeet Jollaksen kartanossa, jossa toimi virolaisten vastaanottopaikka 1943–1944. Veneessä ei ollut juutalaisia, mutta veneessä oli Viron entisen pääministerin ja riigivanemin Jaan Tõnissonin vaimo, Hilda Tõnisson, ja se yksitoistavuotias oli tämän lapsenlapsi Tõnis.

Sodan jälkeen näitä asioita ei voinut tutkia vuosikymmeniin. Asianosaiset ja Viroon jääneet olisivat olleet vaarassa. Vasta puoli vuosisataa myöhemmin, Neuvostoliiton häviämisen jälkeen, oli mahdollista yhdistellä näitä palapelin palasia ja katsoa mitä olikaan tapahtunut.