Asko Künnapin Yösi ovat luetut on huolellista työtä. Se on kirjoitettu hyvin, se on käännetty hyvin. Kirja on saanut osakseen erinomaisen paneutuneen taiton ja toimituksen. Jonkun silmiin kirjailija Künnapin runokokoelma näyttää peräti taidekirjalta – ja näyttäköön, tämä on osa kokoelman iloista ja virvoittavaa leikkiä.

Kuin myös arvostusta eri genrejen kesken.

Arvostus on eräs avainsana tässä kirjassa. Kirjailija arvostaa tekstiään, aiheitaan, sitä mitä sanoo. Hänelle kirjoittaminen on suuri rakkaus, mielityö. Kirjoittaminen on hänelle kuitenkin usein osa prosessia; näkemys asiasta, halua sanoa levittäytyy ohi tekstin, lauseiden ja valmiin tekstin magian, se siirtyy kuviin ja täyttää lopulta koko kirjan ja lukijalle on jännittävä löytöretki, elämys kirjailijan maailmassa.

Asko Künnap ei kuitenkaan hukuta lukijaa, vastaanottajaa ylenpalttisuuteen, hänen ei tarvitse todistella lahjakkuuttaan: hän ei vyörytä. Künnap on aikuinen, tyylitajuinen mies. Se mikä halutaan sanoa, sanotaan. Lukijalle tarjotaan lukijan osa, lukijaa arvostetaan, sitä että tämä oivaltaa ja ilahtuu siitä mitä löytää.

Itse ilahduin ennen muuta siitä, että Yösi ovat luetut on suomennos, käännösrunokokoelma.

Tällaiset kirjat alkavat olla vuonna kuin vuonna kirjavuoden tapauksia ja etenkin, kun ne on tehty näin hyvin. Ei olla halvan tiellä, oleellista ei ole ollut että teksti on käännetty ja muu on sitten nidotun monistenipun luokkaa. Ei, sitä oloa ei tässä kirjassa ole ollenkaan.

Kokoelma on yhtä lailla läpileikkaus Künnapin tähänastisesta tuotannosta ja onkin ollut jo korkea aika, että lahjakkaan kirjoittajan työtä on saatavilla myös suomeksi. Ristikkäiset, iloisesti keskenään soljuvat maailmat virtaavat lukijaa kohti, kuvien runsaus ja, ennen kaikkea, niiden tarkkuus, kirjailijan eittämätön taito rajata kuvat, näyttää oleellinen ja herättää lukija. Tämä kaikki on kirjassa lukijalle hyvin palkitsevaa.