Vuoden alussa on taas palkittu virolaisia kulttuurivaikuttajia edellisen vuoden ansioista tai elämäntyöstä. Palkintoja jakavat muun muassa Viron kulttuurirahasto ja Viron kulttuuriministeriö. Henkilöllisyyttään visusti varjeleva graffitisti Edward von Lõngus sai sekä Viron ulkoministeriön että Tarton kaupungin kulttuuripalkinnon. Molempien tahojen palkintoperusteena oli von Lõngusin viime vuonna toteuttama (R)estart Reality -projekti. Lisäksi Tarton kaupunki toi esille von Lõngusin luomat ainutlaatuiset taide-elämykset Tarton katukuvassa ja uuden taiteen huutokaupassa.
Kuka Edward von Lõngus?
”Minä, Edward von Lõngus, olen samanlainen sepite kuten Kalevipoeg, jumala tai joulupukki, fiktiivinen hahmo, yhteiskunnallisen mielikuvituksen hedelmä.” Näin graffitisti kuvailee itseään eräässä haastattelussa ja jatkaa, ettei oleellista ei ole hänen henkilöllisyytensä vaan sanomansa. Anonyymiudestaan huolimatta von Lõngus ei ole lainkaan salaperäinen taiteensa ja sanomansa suhteen. Päinvastoin, hän on antanut pitkiä ja perusteellisia haastatteluja, selittänyt mielellään teostensa taustaa sekä kuvauttanut itseään työssään – toki kasvojaan tai ääntään paljastamatta.
Myös salanimi von Lõngus on harkittu valinta. Viron kielessä lõngus on ollut halventava nimitys hallitsevan ideologian vastaisesti käyttäytyvästä nuoresta. Taiteilija on kertonut samastuvansa nimeen ja alkaneensa kantaa sitä ylpeydellä. Von Lõngusin graffiteista voi löytää myös lyhenteen tai allekirjoituksen EvL.
Vuodesta 2008 von Lõngusin suihkutteella ja sapluunatekniikalla maalatut graffitit ovat herättäneet huomiota ensin Tarton julkisten rakennusten seinillä ja sittemmin muuallakin Euroopassa. Kuten useimmissa maissa, myös Virossa graffitien tekeminen on laitonta. Von Lõngusin öisin salaa tehdyt kuvat ovat kuitenkin puhutelleet niin syvällisesti sekä kansalaisia että päättäjiä, että teoksia on alettu arvostaa ja vaalia. Von Lõngusin kuvia on myyty kalliisti taidehuutokaupoissa ja hänen teoksiaan on ollut esillä gallerioissa ja museoissa. Tarton katutaiteesta on koottu jopa kartta, jota seuraamalla voi tutustua kiellettyyn taiteenlajiin.
Jotkut von Lõngusin teokset ovat kohdanneet myös ilkivaltaa, ja taiteilija on joutunut tekemisiin sekä poliisin että nettiraivon kanssa. Taiteilija itse on julistanut, ettei hän aio koskaan kysyä lupaa töidensä tekemiseen. Hän viittaa Viron perustuslain 19. pykälään, joka takaa jokaiselle oikeuden itseilmaisuun. Von Lõngusin mukaan kaupunki on julkinen tila, joka kuuluu kaikille.
Von Lõngusta on kutsuttu Viron Banksyksi, eikä syyttä. Von Lõngus on kertonut brittiläisen graffitiesikuvansa Banksyn vaikuttaneen ratkaisevasti taiteilijuutensa syntymiseen. ”Miten upea maailma olisi, jos jokaisessa virolaisessa kylässä, taajamassa ja kaupungissa olisi oma Banksy”, von Lõngus on hehkuttanut. Anonyymius, tekniikka, tyyli ja yhteiskunnallinen sanoma yhdistävät tarttolaista ja bristolilaista kollegaa siinä määrin, että von Lõngusta on kritisoitu Banksyn kopioinnistakin. Viime vuonna von Lõngus esitti Banksyn Tyttö ja ilmapallo -kulttiteoksesta (alun perin 2002) oman versionsa Lontoossa. Von Lõngus kuvasi ilmapallon sijaan sydämen, jota tyttö ohjaa droonin kaukosäätimellä.
Koidula ja Tammsaare kerjuulla
Banksyn tapaan von Lõngus kommentoi teoksillaan historiallista, sosiaalista ja kulttuurista ympäristöään oivaltavasti leikkaa ja liimaa -periaatteella. Hän on tarttunut usein virolaisiin ikoneihin, kuten Lydia Koidulaan, A. H. Tammsaareen ja Konstantin Pätsiin ja sijoittanut heidät nykyaikaan. Niinpä Tarton kaupunginkirjaston seinällä kerjäävät Koidula ja Tammsaare. Teokset ovat syntyneet Viron talouskriisin aikaan joulukuussa 2010. Virossa otettiin käyttöön euro seuraavan vuoden alussa, joten 100 ja 25 kruunun seteleistä ”irtisanotut” Koidula ja Tammsaare jäivät työttömiksi. Von Lõngusin mukaan näyttäisi hyvinkin todennäköiseltä, että nykypäivänä mielenterveysongelmista kärsivä Koidula löytyisi roskiksia tonkimasta ja työtön kirjailija Tammsaare kirjoittaisi hengenpitimekseen maataloustukihakemuksia EU:lle.
Von Lõngus kierrättää usein samoja teemoja eri ympäristöissä. Vuonna 2015 hän maalasi Viron eduskuntavaalien poliittista propagandaa pilkkaavan työn. Siinä sinimustavalkoiseen solmioon sonnustautunut alaston keisari marssii tarmokkaasti eteenpäin salkku toisessa ja pamppu toisessa kädessään. Teos ilmestyi ensin Kitsas-kadulle Tarttoon ja sen jälkeen Adamson-Ericin museon seinälle Tallinnaan. Teos kuitenkin poistettiin, sillä se ei ollut Tallinnan kaupungin mielestä taidetta.
Graffitistia poistomääräykset eivät hätkäytä. Von Lõngus on korostanut, etteivät hänen toimintapaikkansa ole lopuksi seinät, vaan aivot. ”Teos on täyttänyt tarkoituksensa, jos se on herättänyt uusia ajatuksia katsojan aivoissa. Jokainen ajatuksenilmaisu synnyttää uusi ajatuksia. Se on minun tapani saada aikaan keskustelua.”
(R)estart Reality – kohti parempaa maailmaa?
Vuosina 2017–2018 von Lõngus toteutti laajan (R)estart Reality -digikatutaidekiertueen Euroopan pääkaupungeissa. Kiertue oli osa Viro 100 -juhlavuoden ja Viron EU-puheenjohtajuuskauden ohjelmaa. Ensimmäistä kertaa Viron historiassa valtioneuvoston kanslia rahoitti henkilöä, jonka henkilöllisyyttä se ei tiennyt. Von Lõngus maalasi Brysselin, Rooman, Berliinin, Helsingin, Kööpenhaminan, Pariisin, Lontoon, Vilnan, Riian, Wienin ja Budapestin seinille suuria, Viron kulttuurihistoriaan liittyviä henkilöitä. Katsojat pääsevät tutustumaan niihin yhäkin älypuhelinsovelluksella, joka herättää teosten hahmot henkiin.
Kiertueen dramaattisimmat hetket elettiin Wienissä ja Helsingissä. Wienissä kolme poliisia yritti ensin estää katutaiteilijaa työskentelemästä, mutta poistuivat sitten paikalta taskut täynnä tarroja, jotka kuvasivat von Lõngusin digihahmoja. Helsingissä graffitistin kolmea avustajaa epäiltiin samana yönä tapahtuneesta aseellisesta ryöstöstä. Se, että samaan aikaan piirrettiin seinille, ei avustajien hilpeydeksi kiinnostanut Suomen poliisia lainkaan. Von Lõngus maalasi Pasilaan yhteensä kuusi teosta (Kellosilta, Opastinsilta ja Resiinakuja 7).
Virolaisten kulttuurihahmojen rinnalla Euroopan pääkaupungeissa tanssivat luurangot. Mitä von Lõngus haluaa sanoa niillä? Kun hän sai ensimmäistä kertaa Tarton kaupungin kulttuuripalkinnon vuonna 2014 parhaasta taideteoksesta, hän lähetti palkintotilaisuuteen nuken. Tammikuiseen Viron ulkoministeriön palkintotilaisuuteen von Lõngus oli kirjoittanut pitkän puheen, jonka luki hänen edustajansa Andra Orn. Puheen nimi oli Surmatants (Kuolemantanssi). Se viittaa myöhäiskeskiaikaisessa kirkkotaiteessa toistuvaan teemaan, jota edustaa myös Bernt Notken 500 vuotta sitten maalaama saman niminen taulu Tallinnan Nigulisten kirkossa.
Puheessaan Von Lõngus esittää huolensa siitä, miten nykyihminen ummistaa silmänsä globaaleille ja ekologisille ongelmille. Graffitistin mukaan osallistumme kerrassaan hurmahenkisesti kuolemantanssiin kylvämällä tuhoa ja kuolemaa ympärillemme sotien, luonnon tärvelemisen, kulutushysterian ja ahneuden muodossa. Von Lõngus muistuttaa, että maapallo on pyöreä eikä siten kukaan pääse vastuutaan pakoon, ei Virokaan.
Von Lõngus antoi Euroopan kiertueelle nimen (R)estart Reality, koska hänen mielestään todellisuutemme tarvitsee kipeästi ”restartia”, uutta käynnistystä. ”Luomistyöni perustuu toiveeseen käynnistää mahdollisimman monia ihmismieliä uuden ja paremman maailman luomiseksi”.
Edward von Lõngusin asennetta voidaan pitää joko ihailtavana idealismina, naiiviutena tai välttämättömänä imperatiivina, jotta riuhtaisisimme itsemme pois kuolemantanssin pyörteestä ennen kuin on liian myöhäistä. Epäilemättä Edward von Lõngusin mestarilliset työt onnistuvat vangitsemaan katseita. Toivottavasti saavat myös mahdollisimman monen pään kääntymään. Sanoma on selvä.