Viron, Suomen ja Unkarin valtioiden syntyminen muodosti edellytykset suomalais-ugrilaisten kansojen järjestäytyneen yhteistyön rakentamiselle. Aktiivisimpina toimivat opettajat ja muut sivistyneistön jäsenet, joiden mielestä suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyö auttoi vahvistamaan nuorison kansallista identiteettiä.

Fenno-Ugrian perustaminen tuli puheeksi ensimmäistä kertaa Tallinnan toisessa suomalais-ugrilaisessa kulttuurikongressissa vuonna 1924. Silloin valittiin seuraavaa kongressia valmisteleva työryhmä, johon Virosta kuuluivat parlamentin jäsen Konstantin Päts, Tarton yliopiston professori Peeter Põld ja opetusministeriön kouluosaston johtaja Gustav Ollik. Heidän tehtäväkseen annettiin löytää tai perustaa järjestö, joka olisi suomalais-ugrilaisten kongressien ”aatteen ylläpitäjä, päätösten toimeenpanija ja levittäjä”.

Heimolikkeen alku

Fenno-Ugrian perustamiseen meni vielä muutama vuosi. Vuodelta 1925 on säilynyt muistio, jossa todetaan, että järjestön perustaminen on venynyt Virossa ja ehdotetaan perustamiskokouksen pitämistä. Neuvonpidossa, joka järjestettiin vasta maaliskuussa 1926, päätettiinkin perustaa Fenno-Ugria, koota järjestön säännöt Konstantin Pätsin ehdotuksen mukaisesti ja lähettää ne eteenpäin mahdollisille jäsenorganisaatioille.

Opetusministeriö vahvisti Fenno-Ugria-järjestön säännöt 24.3.1927 ja ensimmäinen kokous järjestettiin Tallinnassa 27.5.1927. Kokouksessa järjestön neuvoston johtajaksi ja elinikäiseksi tukijäseneksi valittiin Konstantin Päts, hänen apulaisiksiin Peeter Põld ja Gustav Ollik. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Aleksander Veiderma, joka jäi tehtäväänsä vuoteen 1940 saakka.

Seuraavina vuosina Fenno-Ugriasta kehittyi Viron heimoliikeen keskus. Järjestö, johon kuului lopulta lähes 40 organisaatiota, toimi heimoliikkeestä kiinnostuneiden yhdistäjänä ja suomalais-ugrilaisen kulttuurityön ja kulttuuriyhteyden kehittäjänä. Vuonna 1929 Fenno-Ugria avasi juoksevien asioiden hoitamiseksi Tallinnan Lai-kadulle Heimotoimiston, jonka sihteerinä toimi Hella Jürgenstein-Raid. Tarttoon perustettiin Fenno-Ugrian osasto, jossa työskenteli Villem Ernits.

Fenno-Ugrian toiminta oli monipuolista. Esimerkiksi vuosina 1936–38 järjestö organisoi Viron, Suomen ja Unkarin kulttuuritoimikuntien neuvotteluita, suomen ja unkarin kielten opetusta, käännöstöitä, heimopäivien ja kansallispyhien juhlistamista, viisumivapauden laajentamista Unkarin ja Viron välille, Liivin kansantalon rakentamista, suomalais-ugrilaisten opiskelijapäivien järjestämistä sekä suomalais-ugrilaisia kansoja esittelevän informaation levittämistä kouluissa jne. Heimoliikkeen ja heimokansojen esittelemiseksi ja tiedon levittämiseksi Fenno-Ugria julkaisi vuosina 1928–33 Eesti Hõim -lehteä, jonka toimittaja oli Villem Ernits, ja samannimistä vuosikirjaa vuosina 1937–39, toimittajana Alo Raun.

Kolmen valtion yhteistyö

Tärkeimmäksi jokavuotiseksi tapahtumaksi Viron heimoliikkeessä muodostui vuodesta 1929 alkaen heimopäivien vietto. Suomalaiset juhlivat heimopäivää ensimmäistä kertaa Kalevalan päivänä 1928. Vuonna 1931 Helsingissä kokoontunut suomalais-ugrilainen kongressi päätti, että jatkossa Viro, Suomi ja Unkari juhlivat heimopäivää lokakuun kolmantena viikonloppuna.

Virossa heimopäivien keskeinen tapahtuma oli juhlatilaisuus riittävän suuressa tilassa, Tallinnassa esimerkiksi Estonia-teatterissa tai Kauppakamarin tiloissa, Tartossa puolestaan vaikkapa Raatihuoneessa. Heimopäivien kunniaksi liehuivat kaikkien kolmen maan liput, heimomaiden lipuilla oli koristeltu taloja, kouluja ja joukkoliikennettä. Kouluissa ja kulttuuritaloissa pidettiin juhlatilaisuuksia ja kirkoissa jumalanpalveluksia.

Suomen, Viron ja Unkarin hallitukset tukivat heimoliikettä voimakkaasti, Esimerkkeinä voi tuoda mm. että Fenno-Ugrian kunnianeuvonantaja oli vuodesta 1937 Konstantin Päts, heimopäivien juhlatilaisuuksiin osallistuivat Suomessa presidentti Kyösti Kallio ja pääministeri A. K. Cajander, hallitukset lähettivät heimopäivien kunniaksi tervehdyssähkeitä, Fenno-Ugria kävi onnittelemassa presidentti Pehr Evind Svinhufvudia tämän 75-vuotissyntymäpäivien johdosta jne. Merkittävin tuen osoitus oli kuitenkin se, että Suomen ja Viron sekä Viron ja Unkarin välillä sovittiin vuonna 1937 kulttuurisopimukset, joissa heimoliike sai valtiolliset puitteet.

1930-luvun lopulla heimomaiden väliset suhteet kehittyivät nopeasti: valmisteltiin Budapestissä 1940 järjestettävää kuudetta kulttuurikongressia ja järjestettiin kilpailu heimohymnistä, voittajakin ehdittiin valita. Sodan alku sekoitti kuitenkin yhteistyön. Fenno-Ugrian viimeinen tehtävä oli Suomen talvisodan invalidien lääkitseminen ja orvoksi jääneiden lasten kesäleiri Virossa. Neuvostoviranomaiset kielsivät Fenno-Ugrian toiminnan Viron miehityksen jälkeen.

Fenno-Ugrian uudelleenperustaminen

1980-luvun lopulla alkoi Neuvostoliiton suomalais-ugrilaisten kansojen herääminen, jonka seurauksena perustettiin innokkaasti seuroja ja järjestöjä. Kansalaiskysymyksen ajankohtaistuminen innosti myös Virossa perustamaan suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyötä kehittäviä järjestöjä. Kontaktien tiivistyminen ja laajuus herätti ajatuksen perustaa sukukansojen yhteistyötä kehittävä kattojärjestö.

Huhtikuussa 1991 virolaisessa lehdistössä ilmestyikin Viron Mari-seuran, Viron Saame-yhdistyksen ja Viron Urali-seuran ehdotus palauttaa Fenno-Ugria toimintaan. Järjestö perustettiin uudelleen jo saman vuoden toukokuussa Fenno-Ugria-nimisenä säätiönä. Uudelleenperustajina oli 40 organisaatiota, joiden joukossa oli yhdistyksiä, taiteilijaliittoja, korkeakouluja sekä ministeriöitä. Sääntöjen mukaan voittoa tavoittelemattoman Fenno-Ugria-säätiön tavoitteena oli ja on edelleen Viron ja suomalais-ugrilaisten (uralilaisten) kansojen yhteistyön kehittäminen, sukukansojen kulttuuriarvojen esitteleminen ja tiedon välittäminen.

Vuonna 1993 Fenno-Ugrian yhteyteen perustettiin Suomalais-ugrilaisten kansojen infokeskus. Vuonna 1998 Fenno-Ugria aloitti Heimokansa-ohjelman.

Tapahtumat ja perinteet

Fenno-Ugria on järjestänyt tai osallistunut useiden suurtapahtumien järjestämiseen: Mihkel Vesken 150-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestetty tiedekonferenssi 1993, Paul Ariste -päivät 1995, Pohjoismaiden ja suomalais-ugrilaisten kansojen folkloristiikkakonferenssi ja intiaanien festivaali 1996, heimokansojen 6. folkfestivaali 1997, sukukansojen 2. historiakongressi 1998, suomalais-ugrilaisten lasten folkfestivaali Suveharja Ilo 1999 ja nuorten kykyjen etnofuturistinen konferenssi vuosina 1994, 1998 ja 2001, Fenno-Ugria 75-konferenssi 2002, nuorten suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden konferenssit vuosina 2001–2003 ja alkuperäiskansojen kulttuurifestivaali Põhjataeva peegeldused vuosina 2006 ja 2007.

Vuodesta 1991 Fenno-Ugria on toiminut erään suomalais-ugrilaisten kansojen vanhimman perinteen, heimopäivien, aloitteentekijänä, pääjärjestäjänä ja puolestapuhujana. Nykyisin heimopäiviä juhlivat lähes kaikki suomalais-ugrilaiset kansat.

Viime vuosina Fenno-Ugria on vetänyt aktiiviseen heimoliikkeeseen mukaan myös Virossa asuvien suomalais-ugrilaisten kansojen järjestöjä. Virossa asuvien marilaisten ja mordvalaisten yhdistysten kanssa juhlitaan vuosittain ersän kielen päivää sekä Marin sankarin päivää. Perinteikkäitä ovat myös lastenleirit: virolaislapset ovat matkustaneet vuosien ajan leireille Udmurtiaan ja Marimaalle ja sikäläiset lapset ovat tulleet leireille Viroon.

Fenno-Ugrian aloitteesta vuodesta 1991 lähtien yli 200 suomalais-ugrilaista perus- sekä jatko-opiskelijaa on opiskellut Viron yliopistoissa. Järjestö on myös Viron sekä Venäjän suomalais-ugrilaisten alueiden korkeakoulujen opettajavaihdon takana.

Suomalais-ugrilaisesta kulttuurista ja tapahtumista on vuodesta 1994 kirjoitettu järjestön lehdessä ja vuodesta 1997 heimokalenterissa, joka onkin löytänyt paikan tuhansien heimoystävien kodeissa. Infokeskus ylläpitää Fenno-Ugrian hiljattain uudistettua kotisivua (www.fennougria.ee) sekä järjestön ainutlaatuista ja kattavaa kirjastoa.

Yhteydenpito sukukansojen välillä ei ole helppoa. Suomeen ja Viroon pitämiensä yhteyksien vuoksi Venäjällä sukukansojen älymystö on kärsinyt rangaistustoimista ja vakoilusyytteistä. Vaikka ajat ovatkin muuttuneet, epäilyt ovat jääneet. Sitkeät juorut suomalais-ugrilaisten kansojen salaliitosta saavat venäläiset politikot heristelemään sormeaan. Myös me virolaiset olemme suuressa vapautumisen tohinassa, halutessamme matkata Eurooppaan tai matkia Amerikkaa välillä unohtaneet sukukansamme sekä yhteistyön tärkeyden ja hyödyllisyyden myös meille itsellemme.