Vuonna 2019 Tallinnan Mardilaat-tapahtumassa rakennettiin yleisön avustuksella himmeli, joka päätyi Guinnessin ennätysten kirjaan. Liki kuuden kuution kokoinen jättihimmeli peittosi liettualaisten kolme vuotta aiemman ennätyksen. Urakkaa johti Urmas Veersalu, joka hurahti himmeleihin jo kymmenvuotiaana.
Kun lokakuun puolivälissä valtaamme pöydän eräästä Telliskiven lounaspaikoista, Veersalu kaivaa ensi töikseen laukustaan kolme kirjaa. Yhden hän on kirjoittanut itse, toinen on Eija Kosken Himmeli-kirja ja kolmas Ellen Eensalun 1992 ilmestynyt Näärikroonid.
Ensimmäiset himmelit Veersalu teki isänsä opastuksella 1989. Sittemmin malleja löytyi Eenpalun matikankirjalta näyttävästä vaatimattomasta pahvikantisesta kirjasta, jossa on vain peruskuviot piirroksina ja tarkat teko-ohjeet.
Suomen kuuluisin himmelisti Eija Koski on yksi Veersalun esikuvista. Vuonna 2013 julkaistun kirjan toi hänelle joulupukki.
”Olin kateellinen, että suomalaisilla on niin upea teos”, huokaisee Veersalu.
Pakkohan siihen oli jotenkin reagoida. Joten jo kaksi vuotta myöhemmin, 2015, ilmestyi Veersalun ja Piret Õunpuun yhdessä kirjoittama Roo- ja õlekroonid, joka johdattaa himmeleiden geometriaan ja tarjoaa sisustusvinkkejä.
Geometrian kauneus
Himmelin peruskuvio on oktaedri, 8-tahokas, yksi geometrian viidestä säännöllisestä monitahokkaasta, joita jo Platon kuvasi 2500 vuotta sitten.
Veersalulle juuri tahokkaiden matemaattisuus on niiden kiinnostavimpia puolia. Kuvioita on mahdollista yhdistellä loputtomasti. Kolmi- ja nelitahokkaan ja jopa 20-tahokkaan teko onnistuu ruokojen ja lankojen avulla. Ainoastaan 12-tahokas ei pysy kasassa ilman erikoisvirityksiä.
”Mitä enemmän geometriaa ajattelee, sitä kiinnostavampaa se on. Nyt suunnittelen himmeliä, joka kootaan viisisakaraisista tähdistä. Siihen kuluisi 10 080 kortta. Viikossa on saman verran minuutteja eli himmelissä yhdistyisi aika ja tila.”
Veersalu tekee himmeleitä sekä yksin että yhdessä ruokojoukkueeksi itseään kutsuvan porukan kanssa, johon kuuluu kolme muuta geometria-addiktia. Anne Erlach on insinööri ja laskee himmeleiden lujuuksia, Katrin Pirn kirjanpitäjä ja Kaire Maali Lõhmus käsityönopettaja. Kaikki asuvat lähekkäin Tallinnan liepeillä.
Rookoondis-nimi syntyi, kun maailman suurin himmeli kasattiin uudelleen presidentinlinnan joulukoristeeksi Mardilaat-tapahtuman jälkeen. Tahti oli tiukka, ja joku totesi, että ”mehän ollaan kuin mikäkin Viron ruokojoukkue”.
Veersalun mukaan isoja himmeleitä on parempi tehdä kimpassa. Peruskuviot tehdään kotona valmiiksi ja sidotaan yhteen paikan päällä.
”Teimme Viron kansallismuseoon Guinness-himmelin kokoisen ruokokruunun yhdessä päivässä. Se näytti päältä samalta mutta oli sisältä tyhjä.”
Luontoystävällinen lego
Urmas Veersalun tavoitteena on saada elantonsa kokopäivätoimisena himmelistinä ja näyttää, että käsityöläisenäkin pärjää.
”Opiskelin alun perin julkishallintoa mutta tajusin etten ole byrokraatti. Ja yhdellä urbanistiikan luennolla ymmärsin yhtäkkiä, että minun on pitää muuttaa maalle”, Veersalu muistaa.
Toistaiseksi leipää leventää Murasten luontokoulu sekä seikkailuyritys 360 Kraadi. Niissä Veersalu järjestää luontoretkiä, työpajoja ja muita tapahtumia. Lisäksi hän opettaa kouluissa matematiikan tunneilla monitahokkaiden tekemistä ja väsää tee-itse-himmelipaketteja myyntiin.
Veersalu on huomannut, että kädentaidot ovat nykylapsilla rapistuneet. Enää ei tarvitse osata solmia kengännauhoja, joten himmeli ei ekaluokkalaisilta vielä onnistu. Toisaalta käsillä tekeminen auttaa lapsia keskittymään ja rauhoittumaan.
”Äidit toisinaan ihmettelevät, kun levoton lapsi innostuu ja pysyy paikoillaan himmeliä tehdessään. Sillä on ollut hyvä vaikutus myös itselleni.”
Himmeli on Veersalun mielestä kuin luontoystävällinen lego, joka tarjoaa rajattomat mahdollisuudet rakentamiseen. Valmiita malleja ei ole pakko kopioida.
”Ei ole pakko tehdä symmetristä, korret voi leikellä erimittaisiksi ja niistä voi koota vaikka lintuja tai muita eläimiä. Itse tein joutsenen, mutta vaimo sanoi, että se näyttää enemmän hävittäjältä”, Veersalu naurahtaa.
Kaikkea on kokeiltu. Veersalu kypsensi ruokoa uunissa, jolloin väri muuttu ruskeammaksi, rakenne sen sijaan haurastui. Pellavaöljypenslaus paransi kyllä lujuutta, mutta maistui hiirille ja niin liiterissä olleet himmelit hävisivät parempiin suihin.
Materiaalia Veersalulle toimittaa yli 80-vuotias Voldemar, joka leikkaa ruokoa käsin omilla maillaan ja työvälineillään Länsi-Virossa. Laadukasta ruokoa saa myös ruokokattojen tekijöiltä. Veersalu on leikannut ruokoa viikatteella myös itse. Korret hän pätkii rälläkällä, sillä saksilla kova ruoko halkeilee helposti.
Himmeli joulukuusen tilalle
Veersalu on tutkinut himmeleiden historiaa ja levinneisyyttä. Himmeleitä on tehty kaikkialla Itämeren alueella Skandinaviasta Saksaan, mutta myös Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Muualla Länsi-Euroopassa ja Iso-Britanniassa koriste on tuntematon. Virossa himmeleitä on tehty paitsi jouluksi, myös pääsiäiseksi, häihin ja ristiäisiin.
Olkikruunujen perinne on erityisen vahva Liettuassa, joka sai oman traditionsa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2023.
Viroksi himmelillä on useita nimityksiä: rookroon, õlekroon, jõulukroon sekä vuodenvaihteeseen viittaava näärikroon. Olkikruunua on käytetty myös Suomessa. Veersalu pitää himmeli-sanasta ja on havainnut suomenkielisen termin pesiytyneen englanninkielisiin teksteihin.
”Itse käytän sanaa ruokokruunu, sillä se on oma materiaalini.”, Veersalu kertoo.
Molemmissa maissa himmeleiden kulta-aikaa oli 1800-luvun loppu, jonka jälkeen joulukuusi syrjäytti himmelit kauden koristeina. Suomessa Marttaliike piti himmelintekoa tapetilla vielä sotien välisenä aikana. Virossa perinne lähes hävisi, kunnes sisustusarkkitehti Leila Pärtelpoeg julkaisi 1969 artikkelin himmeleistä Sotsialistlik põllumajandus -aikakauslehdessä. Niistä innostuivat muun muassa kukka-asetelmien tekijät.
Veersalun mukaan Virossa perinne on levinnyt laajemmalle ruotsinkieliseltä rannikkoseudulta, josta onkin löydetty eniten erilaisia malleja. Hiljakkoin hän bongasi erään Osmussaarella käytetyn kankaanpaloilla koristellun himmelityypin japanilaisilta verkkosivuilta.
Eri maissa himmeleihin on liittynyt myös uskomuksia vaikkapa paremmasta viljasadosta tai kesähäistä. Ripustetun himmelin pyörivä liike on ollut merkityksellistä, esimerkiksi Baijerin seudulla uskottiin, että pahan ihmisen lähellä himmeli pysähtyy.
Veersalu toivoo, että tulevaisuudessa himmeli voisi korvata joulukuusen. Miksi kaataa kymmenvuotias kuusi parin viikon takia, kun tilalle voi askarrella kauniin koristeen ruo’osta tai oljista?