Itämeri suomen kielessä on tunnetusti lainasana, kun ruotsin Östersjön on otettu meillä ammoin käyttöön kiinnittämättä sen kummempaa huomiota sisällön epäloogisuuteen. Viron Läänemeri eli ”Länsimeri” vihjaa sen sijaan paremmin meren sijaintiin, huuhtoohan osa Itämerta Viroa juuri lännestä käsin.
Mainitut nimet Pohjois-Euroopan pikku rapakolle eivät suinkaan jää ainoiksi. Se ei ihme olekaan, kun muistaa, että Itämeren laitamille on sentään asettunut yhdeksän valtiota ja vielä suurempi joukko kansansirpaleita ja kieliä. Vaikkapa latviaksi Itämeri on Baltijas jūra ja puolaksi Bałtyk. Balttilaisten ja slaavilaisten kielten ohella suuri osa muistakin indoeurooppalaisista kielistä jakaa ajatuksen ”Baltian merestä”, näin aina englantia, espanjaa, italiaa myöten. Tai latinaa: Mare Balticum. Ja niistä se on napattu jopa tieten tehtyyn esperantoon: Balt(ik)a maro.
”Baltian merelle” voi vapaasti assosioiden hakea taustaa jopa siitä, että Itämeren altaan varhaisin kehitysvaihe on nimeltään Baltian jääjärvi. Ne muut, jotka aina tuppaavat unohtumaan, ovat muuten Yoldiameri, Ancylusjärvi ja Litorinameri, tässä järjestyksessä. Lähempänä nykyaikaa ajatus meren ”balttilaisuudesta” näkyy historiassa myös yhdessä satamakaupungissa, sillä juontuuhan Viron Paldiski kielellisesti ”Baltian satamasta”, mikä selviää vaikkapa vanhasta saksankielisestä nimestä Baltischport. Pietari Suuren syytä kai, että Pakrinniemen tuppukylä tunnettiin aikoinaan jopa ranskaksi nimellä Port Baltique.
Suomessa ”Baltian meri” on tuskin ollut koskaan käytössä, mutta viroksi Balti meri tunnetaan Läänemeren rinnakkaismuotona. Myös unkarilaiset hyödyntävät eri mahdollisuuksia: Balti-tenger ja Keleti-tenger. Ajatukselle itäisestä merestä löytyy muitakin suosijoita, sillä jotain reittiä se on päätynyt myös saameen: Nuortamearra. Itämeren kannalla ovat myös saksa (Ostsee) ja hollanti (de Ostzee). Skandinaavisista kielistä islannin Eystrasalt eroaa häkellyttävässä vanhakantaisuudessaan muista ja viitannee muinaisiin yhteyksiin, sekin ”Itämeren” kautta, vaikka ei ihan siltä näytä.
Kuurinmaan liiviläiset ratkaisivat rannalta aukeavan ulapan ongelman poikkeuksellisesti nimeämällä sen vain ”valtamereksi”: Vāldamer. Näin ainakin Lauri Kettusen mukaan. Ja mikäs vika nimessä, kun Liivinrannalta ei tosiaan tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan.
Jostain luin, että Suomen näkökulmasta Itämeri on pikemmin Etelämeri. Tähän kivasti Peppi Pitkätossuun viittaavaan nimitykseen kaipaisin silti runollisempaa sävytystä, varsinkin kun horisonttimme taakse on lähes tyystin painunut eräs vanha hieno sana. Heittäkäämme me suomalaiset siis vihdoin Itämerellä vesilintua ja korvatkaamme se miellyttävän epämääräisellä mutta sulosointuisella ilmauksella Lounameri, samalla kuin kädenojennuksena satavuotiaalle Virolle. Kuunnelkaapa, miten vinhasti lounatuuli puhaltaa Lounameren laineilla! Tai miten sievästi kurottavat kohti toisiaan ja kaartuvat sillaksi yli ulapan Läänemeri ja Lounameri, kuin Koit ja Hämarik ikään!