Julkaistu: 4. toukokuuta 2009

Kuka huolehtisi pikku kielestä?

Auli Hakulinen

Elon numerossa 2/2009 Riho Grünthal kirjoitti siitä, miten suomi on viime vuosikymmeninä vaikuttanut viroon, ennen muuta sen sanastoon. Lainautuminen on huomaamatonta, monenkeskistä ja – vaarattomaksi koettua. Suomi on läheinen sukukieli, se on pieni kieli eikä edusta kulttuurista tai poliittista imperialismia. Kumpaakin kieltä uhkaa sen sijaan yhteinen vaara: jääminen isojen kielten, ennen muuta englannin nielaisemaksi. Virolla on kyllä perustuslain takaama oikeus Viron valtion ainoaksi kansalliskieleksi, Suomen kahta kansalliskieltä suojelee perustuslain lisäksi kielilaki, jonka uusin versio on vuodelta 2004. Mutta riittääkö laki suojaamaan kielen kehittymisen ja säilyttämään sen joka suhteessa käyttökelpoisena, kun kansainvälistymisen ja maapalloistumisen paineet kasvavat? Viime aikojen kehitys näyttää, ettei riitä.

2000-luvulla monet pienet Pohjois-Euroopan kielet havahtuivat huomaaman vaaran. Pohjoismaissa samoin kuin Virossa ja Latviassa on tehty kielipoliittisia ohjelmia, strategisia suunnitelmia ja suosituksia siitä, mitä toimia pitäisi tehdä, jotta kansalliskielet pysyisivät elinvoimaisina. Kyse ei ole vain siitä, että kielestä pitäisi kitkeä pois englannin vaikutus, kuten ranskasta on lain voimalla pyritty tekemään. Vakavampi uhka on, että tähän saakka monipuolisesti toiminut kieli luovuttaa oikeuksiaan käyttöala käyttöalalta isomman haltuun niin, että jonain päivänä oma kieli sopiikin enää kotikieleksi. No, ”kieli” ei tietenkään luovuta, vaan kielenpuhujat, kieliyhteisö. Englanti on niin mukava facebookin, viihteen tai skeittailun kieli, Wikipedia on luotettavampi englanniksi kuin suomeksi tai viroksi, ja lapsia lähetetään kouluun, jossa aineenopetuksenkin kielenä on englanti, koska se muka turvaa heille kansainvälisen tulevaisuuden. Suomalaiset suuryritykset ovat 80-luvulta alkaen muuttuneet kansainvälisiksi ja vaihtaneet kieltä; tieteen kansainvälistyminen ja kilpailukyky edellyttävät julkaisemista englanniksi, ja yliopistoissa alkaa olla opetusohjelmia, joita toteutetaan vain englanniksi.

Viron hallitus hyväksyi 2004 Eesti keele arendamise strateegia 2004–2010 -nimisen dokumentin, joka tarjoaa katsauksen viron kielen tilaan, kielivarantoihin ja sen kehittämisen edellyttämiin keinoihin ja toimiin. Velvoitteita on esitetty suosituksina niin maan hallitukselle, eri ministeriöille kuin tutkimuslaitoksille ja koulutusinstituutioillekin. Sittemmin strategialle on jo laadittu kaksi jatko-osaa, joihin on kirjattu se, miten suunnitelmaa ollaan toteuttamassa (”elluviimine”). Varsinkin kieliteknologia ja erilaisten sähköisten korpusten tarpeet on esitetty tarkasti, onhan maan kieliteknologia pitkään ollut varsin edistyksellistä, ja kieliteknologiassa on pienen keskeinen kielen tulevaisuuden tae.

Tässä asiassa olemme Viroa jäljessä. Suomenruotsista ilmestyi tärkeä raportti jo 2003, mutta suomesta ei mitään seikkaperäistä esitystä ole – ennen kuin nyt. Pirkko Nuolijärven johtama työryhmä on vajaan parin vuoden ajan kartoittanut suomen kielen tilaa ja suhdetta englantiin eri aloilla vapaa-ajasta tieteeseen, hallinnosta teknologiaan. Raportti: Suomen kielen tulevaisuus – Kielipoliittinen toimintaohjelma ilmestyy toukokuussa sekä kirjana että verkossa.


Elo 3/2009


Lue myös


Kieli kysymyksessä
Hannu Oittinen

Postimees ja Eesti Päevaleht

Viron kielen konsonanttiloppuiset erisnimet, olivat ne sitten henkilöiden tai yritysten nimiä, aiheuttavat toisinaan pähkäilyä, kun nimeen haluaa liittää taivutuspäätteen.
subject

Eestlasena Soomes
Mariliis Kuukuma

Emakeele vägi

Eesti ja Soome suhtlus kirjandusmaastikul on väga elav ning põnev. Mõistagi pole kirjandussuhted alati nii soojad ja tihedad olnud. Suhteid on mõjutanud nii poliitiline olukord, ideoloogiline hoiak kui…
subject

Kieli kysymyksessä
Järvi Lipasti

Kyllä ja küll

Viron sanalla küll ja suomen sanalla kyllä on yhteinen alkuperä (vrt. ee küllalt ja sm kyllin, ee küllus ja sm kyllyys), joka on alkujaan ilmaissut jonkin suurta määrää. Molemmissa kielissä näitä partikkeleita…
subject