Suomen ja viron kielissä suhtaudutaan vähän eri tavoin vierassanoihin. Virolaiset ovat kaukonäköisesti mukauttaneet englannin kielen smoothien omaan kieleensä muodossa smuuti, kun taas suomalaiset ovat toistaiseksi jämähtäneet sitaattilainan eli alkuperäisen asun kannalle. Näinhän se usein menee: ensin vierassana, myöhemmin mukautettu asu, jos silloinkaan.

Juomana smoothie ei ole uusi ilmiö, mutta suomessa sikäli kyllä, ettei se vielä 2006 päässyt mukaan Kielitoimiston sanakirjan printtiversioon – nykyisessä nettiversiossa se on toki esiintynyt jo pitkään. Ja vaikka cocktailista koetettiin aikoinaan tehdä kimara, niin smoothielle ei liene koskaan edes tarjottu mitään uudissanaa. Sen sijaan Virossa on ihan suosituksiin asti päätynyt mahedik – joka ei ole silti lainkaan pystynyt haastamaan smuutia.

Mukautuksen myötä virolaiset ovat ratkaisseet luontevasti sanan kirjoitus- ja taivutuspulmat: smuuti (nom.) : smuuti (gen.) : smuutit (part.). Smuuti on tõeline vitamiinipomm, todistaa esimerkissään Viron kielen selittävä sanakirja. Normaalin taivutuksen varassa löytyvät helposti muutkin muodot, muun muassa monikon partitiivi smuutisid. Ja todettakoon vielä, että virolaiset myös lausuvat sanan ihan smuuttimukiin menevästi, sillä kirjoitusasun t-kirjain on lausuttaessa puolipitkä.

Suomessa taivutusmuodoissa on takeltelua. Sitaattilainan outo vokaaliloppu vaatii tunnukseksi lisä-i:n, jotta päädyttäisiin monikon partitiiviin smoothieita. Taivutus on takavokaalinen, siis a:llinen eikä ä:llinen, ja sopii sitten koettaa sovittaa tämän monstrumin keskelle soinniton dentaalispiranttikin, se englannin thickistä tuttu. Hyvin monet sen nykyään toki osaavat, yhtä hyvin monet eivät (eivätkä ikinä opikaan).

Etsimättä tulee mieleen, miksei suomessakin mukautettaisi smuuttia paremmin, ja onneksi ensimmäiset merkit tästä näkyvätkin jo muun muassa mainoksissa ja muilla valistuneilla kielenkäyttäjillä. Kun osaa taivuttaa paattia, niin taitaa myös smuutin. Juodaan siis tästä lähtien smoothieiden ohella myös smuutteja.