Viron Helsingin-suurlähetystön Kaivopuistossa sijaitsevaan rakennukseen on tehty peruskorjaus. Valkoinen funktionalistinen rakennus on saanut Kamp Arhitektid -toimiston suunnittelijoiden avulla nykyaikaisen säväyksen. Peruskorjauksessa on palautettu vanhaa ja arvokasta, mutta rakennuksen henkeä kunnioittaen mitään liian koristeellista ei ole lisätty.
Kamp Arhitektid on suunnitellut Suomessa myös Schoffa-vaateliikkeen sisustuksen Kämp-galleriassa sekä Universal Music Finlandin tilat Helsingissä. Viron Helsingin-suurlähetystön suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Jan Skolimowski ja Piret Noor. Graafisen suunnittelun ja viitoituksen ovat toteuttaneet Martin ja Marje Eelma Tuumik Studiosta.
Suurlähetystörakennus Helsingissä eroaa monista muista, erityisesti Aasiassa korkeissa lasirakennuksissa sijaitsevista Viron lähetystöistä, sillä se on niitä harvoja, jotka on alun perinkin rakennettu suurlähetystöksi. ”Tämä arvokas talo on rakennettu ensimmäisen itsenäisyyden aikana arvokkaalle paikalle. Se teki työstämme jännittävän ja lisäsi ehkä painettakin”, Jan Skolimowski kertoo.
Skolimowskin mukaan käy usein niin, että kun rakennuksiin, ja varsinkin niiden sisätiloihin, tehdään useita remontteja, uusi aika ikään kuin peittää alkuperäisen arvokkuuden. Kamp Arhitektid halusivat palauttaa arvokkuuden Viron Helsingin-suurlähetystöön. Se tehtiin muun muassa materiaalivalinnoilla ja yksityiskohtien avulla.
Helsingin-suurlähetystön suunnitteluprosessiin vaikutti myös Suomen ja Viron erityinen suhde. Yhteisen mentaliteetin ja kielten läheisyyden mahdollistama yhteys oli suunnittelijoille yksi inspiraation lähteistä. He halusivat virolaisia ja suomalaisia yhdistävän rauhan ja hillityn olemisen näkyvän myös lähetystön tiloissa.
Lähetystörakennusta suunniteltaessa tulee ensisijaisesti ottaa huomioon turvallisuus. Talon sisätilat piti suunnitella siten, etteivät esimerkiksi vieraan ja työntekijän tiet talossa liikkuessa kohtaa. ”Turvallisuus asetti jonkinlaisia rajoituksia suunnitteluun. Vasta kun talon rakenteeseen liittyvät suunnitelmat olivat valmiina, voitiin ruveta pohtimaan sisustusta. Talon käyttäjät tietenkin näkevät ensimmäisenä ulkoasun, mutta sen takana piilee koko talon suunnittelu toimivaksi. Vanhassa talossa haasteita tuottaa myös akustiikka ja luonnonvalon määrä”, Skolimowski toteaa.
Toinen lähetystörakennukselle ominainen piirre on, että talo on sekä edustustila että työpaikka. Välillä taloon tulee kerralla suuri määrä ihmisiä, jolloin materiaalien tulee olla helposti puhdistettavia ja kestäviä. ”Meille on tärkeää, että kaikki materiaalit seinämaaleista lähtien kestävät aikaa ja käyttöä, sillä tarkoitus ei ole, että viiden vuoden päästä tehdään uusi remontti.”
Viron suurlähetystö edustaa tietenkin Viroa ja virolaisuutta. Jan Skolimowskin mukaan Viroa on turha markkinoida Suomessa puhtaalla ja kauniilla luonnolla. Arkkitehtien visioissa uuden ulkomuodon saavan lähetystörakennuksen tuli osoittaa se, mikä Viroa ja Suomea yhdistää. Yhdistäväksi elementiksi valikoitui lopulta meri, sillä se sekä yhdistää että erottaa Viron ja Suomen. Lähetystön seinillä kulkee nyt Viron ja Suomen rantaviiva. Se on hienostunut yksityiskohta, joka ei pistä silmään, mutta jonka huomaa jokaisessa tilassa. Toinen sisustuksessa toistuva teema on sormenjälki. Se on jokaisella ihmisellä erilainen, mutta samalla se muistuttaa puun vuosirenkaita ja sitä kautta Viron metsistä.
”Halusimme, että rakennuksen värit ja muodot ovat virolaisia. Tyylin voi löytää vaikka virolaisista kirkoista, jotka ovat vaaleita, yksinkertaisia, rauhallisia ja hillittyjä. Tavallaan tuo tyyli peilaa virolaisten olemusta, ja sen olemuksen halusimme tuoda tänne. Täällä on puupintoja ja vaaleat seinät ja katot. Toisaalta on myös sinistä, sillä sekin on Viron väri. Vaikka valitsimme hieman Viron lipun väriä rauhallisemman sinisen, viittaamme sinisellä värillä sekä Viroon, Suomeen että mainitsemaani meitä yhdistävään mereen. Pienet yksityiskohdat ovat mustia. Sekin väri löytyy Viron lipusta.”
Ensimmäiset uudistetussa lähetystössä käyneet vieraat ovat ihastuneet erityisesti kirjastoon, joka on muuttanut heti pääoven luokse. Ajatus on, ettei vierasta tarvitse kuljettaa koko talon läpi, vaan rauhallinen tapaamispaikka löytyy heti taloon astuttaessa. Kirjasto on tehty rauhallisemmaksi, pehmeämmäksi ja vähemmän juhlalliseksi kuin muut tilat. Akustiikka on tehty sellaiseksi, että kirjastossa voi puhua myös hiljaisemmalla äänellä. Tavallaan uutena asiana kirjastosta löytyy Viron Washingtonin-suurlähetystöstä tuotu takka. Ilmeisesti myös Helsingin-lähetystössä oli alun perin takka, mutta siitä ei ole jäljellä edes yhtään kuvaa.
Skolimowskin oma suosikki talossa on rantaviiva. ”Rakentaja epäili, että sen tekeminen olisi mahdotonta, mutta koska olimme kokeilleet itse, tiesimme, että sen voi tehdä. Rantaviivasta tuli juuri sellainen kuin halusimme, kaunis yksityiskohta, joka ei hyppää silmille, mutta toimii luontevana keskustelunaiheena.”
Kamp Arhitektid -toimiston suunnittelijat pyrkivät lisäämään kaikkiin projekteihinsa jotain yllättävää ja uutta myös itselleen. Rantaviivan lisäksi Helsingin-suurlähetystöstä löytyy muitakin yksityiskohtia, joita arkkitehdit ovat joutuneet itse laskemaan, työstämään ja kokeilemaan ennen lopullista päätöstä sisällyttää niitä suunnitelmiin.
Skolimowskin mukaan he ovat etsineet tasapainoa menneen ja modernin välillä. Kyseessä on vaikea tehtävä, sillä uusi ei saisi pilata sitä, mikä on jo olemassa, mutta sen tulisi kuitenkin edustaa nykypäivää. ”Olemme ratkaisseet asian niin, että rakennuksen 30-luvun henki on säilytetty huonekalujen ja valaistuksen valinnoissa sekä tilan mittasuhteissa. Samalla olemme tuoneet yksityiskohdissa esiin nykyaikaa ja nykyajan mahdollisuuksia sekä ajatusmaailmaa. Lähetystö rakennettiin funktionalismin aikaan, eikä koristelu ollut silloin tärkeää. Uuteen sisustukseen olemme lisänneet vähän hillittyä koristelua edustamaan nykyaikaa.”
Jan Skolimowskilla on Viron Helsingin-suurlähetystöön myös henkilökohtainen suhde, sillä hänen isoäitinsä työskenteli talossa 30-luvulla suurlähettiläs Hans Rebasen sekä Rudolf Möllersonin sihteerinä. ”Ajattelin koko suunnittelun ajan, että jos hän olisi vielä elossa, esittelisin ylpeänä taloa hänelle.”