Lapsuuden muistot, Viron luonto, kansanperinne ja vuodenajat löytyvät kaikki Janika Saarin luomista upeista takeista. Ympärillä oleva luonto ja ihmiset ovat hänelle jatkuva inspiraation lähde.
Janika on kuin puutarhuri, joka saa tekemänsä vaatteet ja niiden käyttäjät kukoistamaan. Janika Saar tunnetaan Virossa kukkatakkien äitinä, mutta alun perin hän valmistui yliopistosta agronomiksi.
Janikan lapsuusmuistot vievät hänet Koillis-Viroon, jossa hän kasvoi maaseudulla isovanhempiensa kanssa. Isoisä työskenteli paikallisen koulun rehtorina ja opetti käsitöitä. Isoäiti harrasti maalaamista, joten kädentaidot olivat vahvasti läsnä Janikan lapsuudessa. Janika Saar oli 11-vuotias, kun hän valmisti ensimmäisen puseron itselleen. Pusero oli vihreä, ja siinä oli valkoisia pilkkuja. ”Opin jo hyvin nuorena kirjomaan, kutomaan sekä ompelemaan poljettavalla Singerillä, vaikka jalat eivät kunnolla ulottuneetkaan polkimelle. Aluksi opin perustekniikat, joista lähdin sitten kehittämään erilaisia ja uusia tapoja toteuttaa vaatteita”, Janika kertoo.
Nuoruudessa Janikan suuri unelma oli saada elää maaseudulla, siksi hän lähti opiskelemaan agronomiaa. Tallinnan yliopistosta valmistuessaan hänen ensimmäinen työpaikkansa löytyi Märjamaalta kolhoosista, jossa hän vastasi 1000 hehtaarin viljelykelpoisesta maa-alasta. Märjamaalta hän muutti Lahemaan kansallispuistoon ympäristöasioiden asiantuntijaksi. Lahemaan kansallispuisto osoittautui nuorelle agronomille monin tavoin erityiseksi paikaksi, sieltä löytyi myös elämänkumppani Janno.
Janika Saarin nuoruuden unelma on toteutunut, sillä hän on asunut jo 16 vuotta Võsun kylässä Lahemaalla. Hänen kotinsa on Jaaniojan käsityötila, jonka historia kulkee käsi kädessä Palmsen kartanon historian kanssa. Jaaniojan käsityötilan rakennusten kunnostaminen on Jannon mestarinäyte. Tilasta on muodostunut vuosien saatossa todellinen käsityökeskus. Jaaniojalla järjestetään lapsille ja nuorille satu – ja käsityöpajoja sekä taideleirejä. Aikuisille on omat työpajansa, joissa pääsee näkemään ja kokeilemaan erilaisia käsityötekniikoita. Tilalla järjestetään myös käsityömarkkinoita, joilla alueen käsityöläiset myyvät tuotteittaan. Janika jakaa aulliisti tietoaan ja taitoaan eteenpäin, hänen kanssaan voi työskennellä yhden tai useamman päivän kehittäen omia taitojaan. ”Työskentelytavoissani ei ole mitään salattavaa, kaikki perustuu kokemukseen, osaamiseen, värien valintaan ja osien sommittelutaitoon”, toteaa Janika.
Kuva:Lillemantel
Janika ryhtyi yrittäjäksi pienin askelin vuonna 1997. Hän alkoi tehdä vaatteita ensin omille lapsilleen, ja kun vaatteita alkoi syntyä yli omien tarpeiden, hän ryhtyi myymään niitä pienessä putiikissa. Kun Janikan lapset menivät kouluun, hän auttoi lasten opettajia näytelmien puvustamisessa. Taideleirit puolestaan syntyivät tarpeesta luoda omille tyttärille jotain mielekästä tekemistä loma-aikoina Kun lapset kasvoivat, jäi enemmän aikaa käsitöille ja itselle. Läpimurto tapahtui vuonna 2008, kun Saar teki itselleen virolaista käsityöperinnettä mukailevan takin. Hän voitti takillaan ensimmäisen palkinnon vuosittain järjestettävässä Viron tärkeimmässä käsityökilpailussa. Palkinnon saatuaan hän osti ensimmäisen huovutusneulansa ja sen jälkeen paluuta entiseen ei ollut. Tuon huovutusneulan avulla hän löysi aivan uuden maailman ja mahdollisuudet yhdistellä erilaisia materiaaleja. Ompeleminen vaihtui eräänlaiseksi maalailuksi, jossa värien sijaan käytetään erilaisia kankaita ja tekniikoita.
Janika Saarille on tärkeää, että villa on kierrätettävä materiaali, joka ei menetä käytön myötä hyvää ulkonäköään. Hänen takkiensa ainutlaatuisuus on siinä, että niitä voi käyttää läpi vuoden. Lähtökohtana on pitää olkapäät ja selkä lämpimänä, synteettistä vuorta takeissa ei ole. Janika käyttää aina paikallisten tuottajien villaa ja lankaa, joita hän yhdistelee kierrätettäviin elementteihin. Kierrätettävät osat löytyvät kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta. Työn jännittävin hetki on, kun näkee, miten uusi ja vanha raaka-aine keskustelevat keskenään. Kokemus on tuonut lisää tietoa siitä, miten eri villalajit sopivat toisiinsa, mutta lopputulos on aina yhtä jännittävä ja yllätyksellinen. Janikan tavaramerkki on vanhoista villapaidoista ja -takeista tehdyt kukkatakit, jotka on ommeltu ja huovutettu yhteen. Yhteen takkiin menee useita vanhoja villapaitoja, voittajatakkiin niitä meni seitsemän. Kun takki on muotoiltu, siihen aletaan lisätä neulottuja ja virkattuja osia, viimeistely tehdään neulahuovutuksella sekä koristelemalla. Lopputuloksena on uniikki takki, joka on kuin kukkiva puutarha. Janika Saar onkin kuin puutarhuri, jonka jokainen takki on oma puutarhansa. Alkuperäiset materiaalit muuttuvat Janikan käsittelyssä rakenteeltaan aivan toiseksi. Yhden kukkatakin valmistamiseen kuluu lähes kuukausi. Janikan aloittaessa kukkatakkeja valmistui vuodessa 4–5, nykyisin niitä syntyy 17–20.
Janikan koti on hänen studionsa ja käsityöläisyys on elämäntapa. Vaikeinta takkien luomistyössä on aloittaminen. Jokaisen takin syntyprosessiin kuuluu ripaus mystiikkaa, sillä jossain alitajunnassa taiteilijalla on aina mielikuva siitä, millaista loppu tulosta ollaan synnyttämässä. Materiaalien ja värien valinnan jälkeen takin tekeminen etenee vaiheittain ja on mitä suurimassa määrin käsityötä. Janika ei käytä enää kaavoja, vaan takin osat leikataan ja muotoillaan omiin silmiin ja kokemukseen luottaen. Janika muuttaa jatkuvasti työtapojaan. Jokainen takki opettaa tekijälleen jotain uutta, jokainen työtunti lisää ammattitaitoa. Ammattitaidon lisääntyessä uskaltaa myös paremmin tehdä juuri sitä, mitä haluaa. Kun Janikalta tilaa takin, hän kirjoittaa asiakkaan toiveet ylös, mutta lopputulos on aina sellainen, kuin tekijä haluaa. Kun takki on valmis, asiakas voi päättää, ottaako takin vai ei. On tärkeää, että valmis takki on tekijänsä näköinen, mutta siinä voi olla toteutettuna joitain asiakkaan toiveita. ”Tärkeintä on luottaa itseensä, omaan ammattitaitoonsa ja siihen, mitä tekee”, Janika lisää. Hänen mukaansa parasta työssä on se, kun näkee, että takki istuu asiakkaalle täydellisesti. Hyvältä tuntuu myös näyttelykutsujen saaminen. ”Jokainen ystävällinen sana ja hymyilevät kasvot inspiroivat minua”, kertoo Janika. Myös kurssien järjestäminen on sekä hauskaa että kiinnostavaa, niin osallistujille kuin Janikalle itselleen. Yhdessä tekeminen ja uuden oppiminen saa ihmiset kilpaa kukoistamaan kukki vien takkien kanssa. Kiehtovaa on luonnollisesti myös se, että käsityöläinen ei ole koskaan valmis. Vaikka tie kisällistä mestariksi tuo mukanaan paljon tietotaitoa, käsityöläisen peruslähtökohta on kehittää itseään jatkuvasti.
Janikan asiakkaat eivät ole ujoja, sillä takkien käyttäminen vaatii omalla tavallaan rohkeutta. Takeissa on väriä ja ne huomataan, tekijän mukaan takki antaa myös kantajalleen lisää rohkeutta. Lyhyet takit maksavat 1500–1600 euroa, pitkät noin 2000 euroa koosta riippuen. Monet harkitsevatkin takin hankintaa pitkään ja säästävät samalla ennen lopullisen ostopäätöksen tekemistä. Kun asiakas löytää itselleen sopivan takin, rahalla ei ole oikeastaan merkitystä, kertoo Janika. Siinä vaiheessa, kun takki tuntuu istuvan täydellisesti ostajalle, sekä tekijä että takin sovittaja tietävät molemmat, että takki ostetaan, oli rahaa tai ei. ”Ja minä olisin valmis antamaan takin siinä vaiheessa vaikka ilmaiseksi”, kertoo Janika nauraen. Takit pitäisi aina sovittaa teko vaiheessa, mutta nyt korona-aikaan takkeja on ostettu myös sovittamatta pelkkien kuvien perusteella. Takkeja on ostettu myös Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Englantiin, ja Jaaniojan kukkatakeista on tehty juttuja useisiin kansainvälisiin lehtiin. Useimmat ostajat arvostavat käsityötaitoja, tai sitten Jaaniojalla valmistuneet kukkatakit yksinkertaisesti vain lumoavat ostajansa. Takit ovat tekijänsä puutarhoja, joista jokainen syntyy kuin taidemaalaus. Jaaniojalla asuu onnellinen puutarhuri.