Virossa on levinnyt sanonta, jonka mukaan ”joka satamassa on ainakin yksi virolainen”, ja tuon sanonnan luojaksi muistetaan aina mainita Hemingway. Mutta missä amerikkalainen kirjailija Ernst Hemingway on väitteensä esittänyt, ja mistä syystä hän on sellaisen johtopäätöksen tehnyt?
Vuonna 1937 Hemingway julkaisi romaanin To Have and Have Not, joka ilmestyi Toini Aaltosen suomentamana nimellä Kirjava satama vuonna 1945. Tuosta Karibianmeren satamaelämää kuvaavasta kirjasta löytyy kappale, joka on antanut sanonnalle perustan. Tarkkaan ottaen Hemingway mainitsee virolaisia – ”Esthonians” – olevan satamassa kaksi, mutta he ovat vain pieni osa virolaisten purjehtijoiden kokonaismäärästä, jonka Hemingway väittää olevan maailman merillä peräti 324. No, kyse oli tietysti kirjallisesta liioittelusta. Mutta katsotaan nyt tuota kappaletta itseään. Olen suomentanut sen uudestaan, koska vanha suomennos on epätarkka.
Neloslaiturissa on joolirikattu vene ja siinä kaksi niistä kolmestasadastakahdestakymmenestäneljästä virolaisesta, jotka seilaavat kaikkia maailman meriä veneillään – niiden pituudet vaihtelevat 28:sta 36:een jalkaan – ja lähettävät matkakirjeitä virolaisille sanomalehdille. Nuo matkakirjeet ovat Virossa hyvin suosittuja ja niiden senttaajille maksetaan palkkiona dollari tai dollari kolmekymmentä senttiä palstalta. Niillä on sama tehtävä kuin baseball- tai jalkapallouutisilla amerikkalaisissa lehdissä, ja ne julkaistaan otsikolla Urheiden matkamiestemme kertomuksia. Karibialla ei ole yhtä ainutta merkittävää vierassatamaa, jossa ei olisi kahta auringonpaahtamaa ja suolanliottamaa virolaista odottamassa maksumääräystä viimeisestä matkakirjeestään. Kun se saapuu, he purjehtivat seuraavaan vierassatamaan ja kirjoittavat uuden matkakertomuksen. He ovat aivan onnessaan. Melkein yhtä onnessaan kuin ihmiset Alzira III:lla. On mahtavaa olla Urhea Matkamies.
Kyseessä on Key Westin satama, joka on Floridan niemimaan eteläkärjestä lähtevän saariketjun läntisimmässä saaressa. Hemingway asui siellä kymmenisen vuotta, ja seurasi varmasti satama- ja purjehduselämää, veneilijä ja harrastuskalastaja kun itsekin oli. Hemingway kuvailee ironiseen sävyyn satamassa (nykyisin sanottaisiin: marinassa) olevia rikkaiden huvipursia ja elämää niissä; Alzira III:ssa viettää aikaansa ”onnellinen perhe”. Romaanin yleissävystä varmaan johtuu, että virolaiset tyhjätaskupurjehtijatkin nähdään ironisessa valossa, vaikkei siihen olekaan painavaa syytä.
Miksi kirjailija valitsi sitten vaikkapa englantilaisten sijasta virolaiset? Mistä hän ylipäätänsä oli kuullut moisesta kansasta? Syynä ovat aivan varmasti käsmulaisen merikapteenin Rudolf Valterin pojat Ahto ja Kõu Valter, jotka purjehtivat vuonna 1930 Tallinnasta yli Atlantin valtameren Miamiin ja sieltä vuonna 1931 edelleen New Yorkiin. Nuorten poikien (Ahto 18, Kõu 23 v.) huima purjehdussaavutus 26-jalkaisella (n. 8,5 m.) Tallinnassa Eggertin veistämöllä 1907 tehdyllä vaatimattomalla purrella herätti tavattomasti huomiota Yhdysvalloissa, ja siitä kirjoitettiin paljon sanomalehdissä.
Linkkejä:
Ahto ja Kõu Valterin saapuminen Miamiin: www.youtube.com
Ahto Valterin maailmanympäripurjehduksesta kertovasta dokumenttielokuvasta: etv.err.ee
Ahto Valterista kertovan dokumenttielokuvan traileri: www.ahtofilm.ee