Tuglas-seuran galleriassa Viro-keskuksessa avautui marraskuun lopussa 2024 näyttely Tahan aidata. Haluan auttaa, jossa palataan virolaisten ja suomalaisten suhteisiin 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Näyttely on osa Jyväskylän yliopiston uutta tutkimushanketta.
Kuilu suomalaisten ja virolaisten arkielämän välillä on tuskin koskaan ollut ammottavampi kuin 1980-luvun viimeisinä vuosina. Virossa kaupat olivat tyhjiä ja kaikesta oli pulaa. Sen sijaan lahden takana Suomessa elämä oli kaunista, kullanhohtoista ja yltäkylläistä. Tai ainakin Suomen televisio oli onnistunut antamaan sellaisen kuvan niille virolaisille, joilla oli onni ja mahdollisuus katsella olohuoneessaan neuvostokanavien lisäksi myös pohjoisnaapurien lähetyksiä.
Tieto virolaisten aineellisesta ahdingosta kiiri rautaesiripun lävitse Suomeen. Ihmiset halusivat ojentaa auttavan kätensä ja ryhtyivät lähettämään etelänaapureille kaikkea mahdollista, mistä näillä oli puutetta. Suomenlahden yli vietiin valtavia määriä ruokaa, vaatteita, lääkkeitä, leluja, koneita ja laitteita. Se, mikä oli suomalaisille harmaata arkea, toi virolaisiin koteihin juhlan. Jokainen paketti oli viesti paremmasta elämästä. Vaikeimpina aikoina virolaiset saivat lähetysten sisällöstä vatsansa täyteen ja kirjaimellisesti vapauden maun kielelleen. Omintakeinen kansandiplomatia synnytti tuhansia ruohonjuuritason yhteyksiä ihmisten kesken, kun nämä olivat ilman välikäsiä tekemisissä toistensa kanssa ja saivat lämminhenkisen toimeliaisuuden kautta käsityksen naapurien elämästä. Muut neuvostovallan alla eläneet kansat eivät tuolloin päässeet osalliseksi mistään vastaavasta.
Henkilökohtaisista ystävyyssuhteista virisi virallisia yhteyksiä koulujen, seurakuntien, kuntien, kaupunkien ja yhdistysten välille. Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen avautui myös mahdollisuuksia yhteiseen liiketoimintaan. Yhä useampi virolainen lähti Suomeen töihin, ainakin vähän kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta eväinään. Niitäkään ei muilla Neuvostoliiton kansoilla vielä 1990-luvun alussa ollut lainkaan samassa määrin.
Voiko tämä ihmiseltä toiselle toimitettu humanitaarinen apu olla osa uuden Viron tasavallan menestyksen kaavaa? 1980-luvulla hedelmälliseen maaperään kylvetyt uteliaisuuden ja ystävällisyyden siemenet ovat vuosikymmenten mittaan tuottaneet Suomen ja Viron välille lukemattomia yhteisiä hankkeita ja tapahtumia, ne ovat avanneet ihmisille mahdollisuuden toteuttaa itseään molemmin puolin lahtea. Myös virolainen diaspora on muuttanut perusteellisesti muotoaan: suurin Viron alueen ulkopuolella asuva virolaisyhteisö on perinteisesti ollut Venäjällä, mutta tämän vuosisadan alussa kärkipaikan otti Suomi.
Tutkimushankkeen puitteissa järjestetään keskustelupiirejä ja tehdään haastatteluita, joita käytetään niin tieteellisten artikkelien kuin aiheesta julkaistavan populaaritieteellisen kirjan lähdeaineistona. SKS tallentaa haastattelut ja keskustelut. Jos olet valmis jakamaan omat muistosi, lähetä viesti osoitteeseen fin-est-connection@jyu.fi.