Monipuolisesti maanpuolustukseen liittyviä toimintoja tarjoava Kaitseliit on poliittisesti sitoutumaton, vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Tällä suositulla yli 100 vuotta sitten perustetulla järjestöllä on ollut vaiherikas historia. Tänä päivänä järjestö on elinvoimainen, aktiivinen ja suositumpi kuin koskaan, ja sen jäsenmäärä on kasvanut vuosi vuodelta.
Saksalaisten miehitysjoukkojen alkaessa vetäytyä Virosta ensimmäisen maailmansodan lopulla tilanne maassa oli riskialtis: vetäytyvien saksalaisten odotettiin tekevän peräytyessään suurta tuhoa. Tätä vaaraa vastaan luotiin vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö Eesti Kaitse Liit edeltäjänsä Omakaitsen seuraajaksi 11. marraskuuta vuonna 1918. Ulkoisena uhkana oli lisäksi Neuvosto-Venäjä, jonka päämääränä oli liittää itseensä tsaarin imperiumista irtautuneet reuna-alueet. Puna-armeijan hyökkäys kohti Narvaa alkoikin jo alle kahden viikon kuluttua.
Maan puolustaminen vapaaehtoisvoimin itänaapurin suurta sotakoneistoa vastaan osoittautui pian ylivoimaiseksi, joten väliaikainen hallitus perusti nopeasti valtion varsinaisen armeijan (vir. Rahvavägi). Suojeluskunnalle osoitettiin valtion sisäisen järjestyksen ylläpito.
Kaitseliitin jäseniksi liittyi aluksi pääosin entisiä sotilaita, palokuntalaisia, koulujen oppilaita sekä tavallista työväkeäkin. Sodan jatkuessa Kaitseliitin jäsenyys määrättiin pakolliseksi kaikille niille virolaisille – ja myös Virossa oleskeleville ulkomaalaisille – 18–60-vuotiaille miehille, jotka eivät olleet varsinaisen armeijan pakkomobilisoinnin piirissä. Enimmillään jäseniä oli vapaussodan lopussa noin 125 000, armeijan henkilöstömäärä jäi hieman pienemmäksi.
Sodan päätteeksi suojeluskunnan jäsenistö kotiutettiin. Pontevasta alusta huolimatta Kaitseliit ei siis enää toiminut merkittävänä valtakunnallisena organisaationa, koska maan turvallisuustilanne oli vakautunut. Neuvosto-Venäjän tukemien virolaisten kommunistien 1. joulukuuta 1924 tekemän vallankaappausyrityksen jälkeen järjestö herätettiin kuitenkin nopeasti uudelleen henkiin valtiomuodon ja sisäisen järjestyksen turvaamiseksi. Toimintaa alettiin ripeästi elvyttää, ja Kaitseliit uudelleenorganisoitiin maakunnalliselta pohjalta 15 alueelliseen piiriin eli malevaan. Toiminnan perustan muodostivat sotilastaitojen peruskoulutus ja siinä erityisesti ammunta. Myöhemmin perustettiin tukijärjestöiksi Kaitseliitin alajärjestöinä nykyisinkin toimivat vapaaehtoiset naisten maanpuolustusjärjestö Naiskodukaitse, nuorten poikien Noored Kotkad ja nuorten tyttöjen Kodutütred. Kaitseliitin kokonaisjäsenmäärä kasvoi ripeästi: vuoteen 1940 mennessä se oli kasvanut jo 100 000 henkeen.
Neuvostoliiton painostuksesta suojeluskunta alajärjestöineen lakkautettiin oikeushenkilönä kokonaan kesäkuussa 1940 toisen maailmansodan pyörteissä. Järjestön kiinteistöt ja maaomaisuus siirrettiin Viron kommunistiselle puolueelle. Johtajat ja upseerit vangittiin, ja monet menettivät sekä vapautensa että henkensä. Myös tavalliset jäsenet joutuivat neuvostovainojen kohteiksi. Osa heistä aloitti miehityksen vastaisen, itsenäisen maanalaisen toiminnan ns. metsäveljinä.
Historioitsijoiden arvioiden mukaan noin kolme neljäsosaa kesäkuun 14. päivän 1941 pakkokyyditysten n. 10 000 uhrista oli suojeluskuntaan liittyviä henkilöitä. Toimenpiteet johtivat Virossa Kaitseliitin suhteen viidenkymmenen vuoden syvään hiljaisuuteen.
Ajatus omasta suojeluskunnasta ei kuitenkaan jäänyt unohduksiin. Huolimatta lakkauttamisesta kuluneesta puolesta vuosisadasta sekä Virossa vielä tuolloin vallassa olleesta neuvostohallinnosta järjestön perustaminen uudelleen onnistui yksityisestä aloitteesta Raplamaan Järvakandissa vuonna 1990. Kolmen vuoden kuluttua ja Viron jo uudelleenitsenäistyttyä jäseniksi liittyneitä oli lähes 6 500 ympäri maan ja Kaitseliit oli virallisesti liitetty puolustusvoimien organisaatioon.
Kuten monesti uudelleenitsenäistyneessä Virossa yleensäkin, myöskään suojeluskunnan alkuajat eivät olleet täysin mutkattomia. Järjestön toimintaa haittasivat sekalainen ja puutteellinen varustus – esimerkiksi univormut saatiin Ranskasta sekä Saksasta. Ruotsista ja Suomesta lahjoitettiin muun muassa sodanaikaisia pulttilukkokiväärejä. Osa varustuksesta hankittiin tavalla tai toisella maassa vielä olevien venäläisten joukkojen varastoista. Kouluttavasta henkilökunnasta oli myös suuri puute: useimmat puolustus- ja turvallisuusalan ammattilaiset astuivat Kaitseliitin sijasta mieluummin puolustusvoimien tai poliisi- ja rajavartiolaitoksen palvelukseen. Sisäisiltä erimielisyyksiltäkään ei vältytty. Järjestön toiminta määrättiin epäpoliittiseksi sisäpoliittisten ristivetojen vuoksi, ja siksi poliittisten puolueiden ja -yhdistysten toiminta ja niiden edustajien poliittinen toiminta on Kaitseliitissa kielletty.
Alun haasteista selvittyään toiminnasta muotoutui tehokasta ja virtaviivaista, ja järjestö edustaa nykyään jäsenistöllään läpileikkausta koko kansasta. Kriisitilanteissa ja päivittäisissä maanpuolustukseen liittyvissä kysymyksissä se tarjoaa tukea ja koulutusta kaikille ikäryhmille. Sotilaallisen koulutuksen lisäksi jäsenille tarjotaan valmiuksia erilaisiin ensiapu-, palontorjunta-, apupoliisi- ja luonnonkatastrofipelastustehtäviin. Taistelijan aseistus ja muu varustus on nykyaikaista ja NATO-yhteensopivaa.
Kaitseliit järjestää myös perinnetoimintaa, josta tärkeimpänä mainittakoon jokavuotinen Voitonpäivä (Võidupüha) -juhlaparaati, joka pidettiin tänä vuonna rajakaupunki Narvassa. Voitonpäivä juhlistaa Võnnun taistelun voittoa Latviassa 19.–23.6.1919, jossa virolaiset kukistivat arkkivihollistensa saksalaisten Baltian Landeswehrin joukot. Voitonpäivän paraatiin osallistui Kaitseliitin, poliisi-, vankeinhoito- ja pelastuslaitoksen edustajien lisäksi yhteistyökumppaneita eri maista, kuten Suomesta, Latviasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista.
Piirien järjestämät kesäpäivät (Suvepäevad) ovat puolestaan koko perheelle suunnattuja viikonlopputapahtumia, jotka tarjoavat ajanvietettä kaikille ikäluokille. Suosittuja ohjelmanumeroita ovat olleet esimerkiksi luontoretket, maanpuolustusaiheiset luennot, erilaiset leikkimieliset tai totisemmatkin kilpailut ja vaikkapa kansantanssikuvioiden opettelu.
Merkittävän hyppäyksen nykyisen Kaitseliitin jäsenmäärään toivat aikoinaan Tallinnan pronssisotilasmellakat, sittemmin Georgian sota ja viimeisimpänä Venäjän vuonna 2022 aloittama hyökkäyssota Ukrainaan. Kuten yli sata vuotta aikaisemmin, on Viron suojeluskunta taas olennainen ja erottamaton osa kokonaismaanpuolustusta, ja sen merkitys tullee edelleenkin kasvamaan.