Julkaistu: 27. maaliskuuta 2020

Maailman ympäri, muttei kotiin

Ville Hytönen

Avasimme Paavlin kirpputorilta ostamani lautapelin paketin. Eestlaste Ümberilmareisid -pelissä kisataan siitä, kuka historiallinen virolainen maailmanmatkaaja kiertää ensimmäisenä maailman ympäri.

Vaihtoehtoina on muun muassa pallon ympäri purjehtinut Ahto Valter, Raido Rüütelin ja Tiit Pruulin johtama Rolling Estonians -maasturiryhmä, Mart Saarson johtama Lennuk-vene, Kariina Tšursinin ja Margus Sootlan moottoripyörät tai polkupyöräilijä Raimo Laosman Fuji Sunfire.

Puoliso ottaa polkupyöräilevän Raimon, minä moottoripyöräkaksikon ja neljävuotiaamme purjehtija Ahto Valterin. Hänellä on eniten silmää historialle.

Yllättäen pelin kannalta paras vaihtoehto on kuitenkin pelin kustantaneen GoTravelin yhdistelmämatkapaketti, sillä täytyyhän nyt jotain tuotesijoittelua saada peliin mukaan.

Ahto Valter (1912–1991), pelin kuuluisin hahmo, lähtee muista poiketen Yhdysvaltain länsirannikolta, kun muiden lähtöpaikka on Tallinna. Hän oli kokenut purjehtija, joka oli ylittänyt Atlantin viisi kertaa veljiensä Jariilon, Kõun ja Ukun kera. Merimiehenä Valter oli aloittanut 14-vuotiaana ”Myrskylintu”-nimisellä suurella purjealuksella.

Nuori Ahto luki sattumalta ranskalaisen valtameripurjehtija Alain Gerbault’n matkakirjan Tyyneltämereltä ja innostui siitä niin, että tunsi loppuelämänsä vastustamatonta halua purjehtia maailman eri kolkissa. Pian hän ostikin pienen huonokuntoisen purjeveneen, joka on tarkoitettu rannikkopurjehtimiseen, mutta seilasi sillä ensimmäisen kerran yli Atlantin veljensä Kõun kanssa.

Maailmanympäripurjehtimista Valter yritti jo vuonna 1932 toimittajien Evald Tammlaanen ja Rudolf Sirgen kanssa. Tammlaanen ja Sirgen oli määrä raportoida matkasta kotimaan lehdistölle, mutta päättäväinen kapteeni ja toimittajat riitautuivat ja rahatkin alkoivat loppua, joten matka päättyi kesken.

Vuonna 1938 Valter lähti unelmiensa matkalle amerikkalaisen vaimonsa Margaret Duffin ja puolentoista vuoden ikäisen poikansa Ewenin kanssa, jota kutsuttiin lempinimillä Teddy tai ”Vauva leikkikehässä”. Mukaan lähti yksitoista varakasta amerikkalaista, jotka rahoittivat matkan. Saarenmaalla rakennettu kaksimastoinen Ahto, pituus 17,59 metriä ja leveys 5,85 metriä, oli Valterin ja amerikkalaismiljonäärien valinta, ei vain siksi, että Valter oli isänmaalainen ihminen, vaan myös Saarenmaa tunnettiin hyvästä laivanrakennustaidostaan.

Dokumenttielokuvassa Ahto. Unistuste jaht (2018) Ted Valter näkee ensimmäistä kertaa audiovisuaalista tallennetta heidän pitkältä matkaltaan maailman ympäri. Liikuttunut vanhus katselee kaitafilmimateriaalia isästään ja ihmettelee, mistä dokumentaristi on löytänyt sen. Miksei hän ole nähnyt sitä aiemmin?

Matka tuli kalliiksi muutoinkin kuin rahassa. Kun Valter perheineen oli lopettamassa maailmanympärimatkaansa, hän tajusi ettei voinut enää palata kotimaahansa. Sitä ei enää ollut. Maailman hirvittävin sota oli alkanut.

Eestlaste Ümberilmareisid on jonkinlainen virolaisuuden metafora. Vuonna 2016 julkaistu peli korostaa virolaisten sitkeyttä, kykyä omatoimisuuteen ja sinnikkääseen yrittämiseen, mutta toisaalta peli ei liiemmin nosta esiin sosiaalisia arvoja, keskustelua tai sopimista.

Se on yksinyrittämisen vahva elegia. Myrskyä päin, jalat maitohapoilla ja moottoripyörällä vielä pari ylimääräistä rundia Alaskassa, jotta varmasti päästään perille saakka työtä tehden.

Peli toisintaa jossain määrin virolaista kärsimyshistoriaa, ehkä voimakkaimmin juuri Ahto Valterin hahmon kautta. Tästä neuvostoaikoina unohtuneesta uneksijasta ja unelmiensa toteuttajasta lienee viime vuosina tullut samanlainen merimieslegenda kuin kihnulaisesta kapteenista Kihnu Jõnnistä eli Enn Uuetoasta (1848–1913).

Sankari, joka joutuu kivenpalalla meloen poistumaan kotimaastaan tuntuu virolaisen kansanperinteen kautta tutulta. Pelin toinen purjehtija Mart Saarsoo purjehti vuosina 1999-2001 maailman ympäri Lennuk-veneellään. Sekin on tuttu. Kalevipoeg-eepoksessa lennuk ei tarkoita lentokonetta, vaan lentävää myyttistä laivaa.

Se laiva pääsikin takaisin kotiinsa, yhä eteenpäin menevään, itsenäiseen Viroon, toisin kuin Ahto, joka jäi New Yorkin satamaan.


Elo 2/2020