Julkaistu: 29. toukokuuta 2020

Makeutta elämään

Mikko Savikko

Viime kauden sadon hunaja eli viroksi mesi saattaa olla jo kiteytynyttä, mutta edelleen yhtä makeaa kuin ennenkin. Siitä voi tehdä simaa. Viroksi siman nimi on mõdu, ja jotkut kutsuvat sitä nimellä meeõlu eli hunajaolut. Maassa ei ole juomien vappuperinteitä, joten simaa voi juoda milloin vain.

Vanhin simaa muistuttava resepti, jonka löysin vuonna 1864 julkaistusta keittokirjasta, antaa juomalle nimen Meejook eli hunajajuoma. Reseptissä ei ole hiivaa, mutta hunajasta, sokerista ja sitruunoiden mehusta sekä lähdevedestä syntyvä juoma laitetaan kahdeksi viikoksi tynnyrissä kellariin. Todennäköisesti tuolloin annettiin villihiivojen tehdä oma työnsä.

Siman virolaisreseptiin kuuluu usein myös humala. Jotkut maustavat sen myös kanelilla ja neilikoilla.

Vuoden 1889 Talurahva Köögi raamat antaa lyhennettynä nykysuomennoksena reseptin näin:
Laitetaan 12 litraa vettä kattilaan (merkitse, kuinka paljon se on), lisätään kaksi litraa hunajaa ja vielä neljä litraa vettä ja keitetään puoli tuntia. Lisätään kourallinen humaloita ja keitetään niin kauan, että nestettä on jäljellä 12 litraa. Kaadetaan (puu)astiaan, annetaan jäähtyä ja lisätään neljä lusikallista hiivaa, peitetään liinalla ja peitteellä ja annetaan käydä kaksi päivää. Sen jälkeen sima on valmis maustettavaksi ja pullotettavaksi. Valmista se on kahden viikon kuluttua.

Jos siman teko tuntuu vaikealta, niin makean nälkään voi tehdä neuvostoajalta peräisin olevaa Artur-kissan kakkua (Kassi Arturi kook). Artur oli television lastenohjelmien oranssi kissa 1970- ja 80-lukujen vaihteessa.

Tätä kakkua ei tarvitse kypsentää. Noin puoli kiloa kermatoffeekaramelleja (esim. Kalevin Kiss-Kiss pehme iiris tai lehmäkarkkeja) sekoitetaan kattilassa 300 grammaan sulatettua voita. Seos kaadetaan maissinaksujen (90 g - suolaamattomat) päälle suureen kulhoon ja sekoitetaan. Annetaan jäähtyä. Leivinpaperin avulla seoksesta tehdään paksun makkaran muotoisia pötköjä, jotka laitetaan pariksi tunniksi jääkaappiin ja leikataan viipaleiksi.

Niille, jotka eivät halua keittää tai paistaa, sopii virolainen keksikakku. Sitä ei voi polttaa uunissa ja se tehdään suoraan kakkuvadille.

Keksikakkuun tarvitset kolme pakettia Kalevin nelikulmaisia keksejä (esim. klassikalised küpsised), jotka kastetaan nopeasti esim. maidossa, appelsiinimehussa tai kahvissa. Lado ne vierekkäin 4×4. Levitä päälle 250 g 20% hapankermaa (hapukoor) ja lisää seuraava kerros keksejä. Sitten toinen 250 g hapankermakerros ja vielä yksi kerros keksejä. Sekoita kattilassa pari ruokalusikallista voita ja lisää siihen saman verran kaakaojauhetta ja sokeria sekä hapankermaa. Kaada seos kakun päälle. Keksikakku mehevöityy jääkaapissa muutamassa tunnissa. Koristeluun voi käyttää esimerkiksi marjoja ja hedelmiä. Keksikakku muistuttaa jonkin verran perinteistä suomalaista jälkiruokaa nimeltään Pappilan hätävara.

Ja korostan vielä, että tässä käytetään maustamatonta virolaista hapankermaa, jonka nimi mielestäni vähän väärin käännetään smetanaksi. Smetanaa kutsutaan myös vuolukermaksi, mutta virolainen hapankerma on pehmeämpää ja on sitä myös maultaan. Ero syntyy erilaisista maitohappobakteereista eli hapatteesta.

Nykyään leivonta on helppoa, kun on vatkaimet ja säädettävät uunit. Toista oli ennen. Vuonna 1908 ilmestynyt Uus Kookide tegemise õpetus -kirja kertoo, miten kakkupohja pitää tehdä.

Yksi naula (409 g) siivilän läpi hierottua tomusokeria, 14 munankeltuaista ja yhden sitruunan kuori raastettuna laitetaan sileäpohjaiseen astiaan ja vatkataan puulusikalla tunnin ajan, jolloin siitä tulee vaalea kuohkea vaahto. Lisätään yhden sitruunan mehu, puoli naulaa perunajauhoja ja 14 kovaksi vaahdoksi vatkattua valkuaista. Kaksi samanlaista vuokaa voidellaan voilla ja korppujauhotetaan. Taikina kaadetaan vuokiin ja paistetaan uunissa vaalean ruskeiksi ja kypsiksi. Kakut jäähdytetään ja otetaan vuoista. Toisen päälle laitetaan hilloa ja toinen kakku nostetaan päälle. Jos mahdollista, tehdään päälle sulatetusta suklaasta kuorrute.


Elo 3/2020