Venäjän hyökkäyssota on lisännyt hämmennystä ja identiteettikriisejä, mutta myös tiukentanut asenteita puolin ja toisin.

Olin pitkin kesää mukana tekemässä Ylen Ulkolinja-ohjelman Viro-jaksoa, joka esitetään televisiossa juuri näinä päivinä. Kuulin paljon puhetta Venäjästä ja sen läheisyydestä, rajaturvallisuudesta, Narvasta, Ukrainan sodasta ja Viron venäjänkielisestä väestöstä.

Ainoat, jotka eivät paljon puhuneet, olivat vironvenäläiset itse. Teimme kyllä hartiavoimin töitä löytääksemme haastateltavia, mutta laihoin tuloksin. Tilanne oli tuttu muistakin toimittajan töistä varsinkin viimeisen vuoden ajalta.

Moni Viron venäjänkielinen haluaa mieluiten olla puhumatta Ukrainan sodasta ja politiikasta. ”Se kaikki on niin hämmentävää,” on haastatteluista kieltäytyvien yleinen perustelu. Listan huipulla on myös ”en harrasta politiikkaa” ja ”haluan vain elää rauhassa”. Mitä lähempänä rajaa ollaan, sitä useammin tällaiseen törmää.

Osa vironvenäläisistä virolaistuu

Koillisvirolainen Narva on koko EU:n venäjänkielisin kaupunki. Yli 90 prosenttia narvalaisista puhuu äidinkielenään venäjää ja noin kolmannes kaupungin lähes 54 000 asukkaasta on Venäjän kansalaisia. Puolet nykyisistä narvalaisista on syntynyt Viron ulkopuolella.

Syksyllä Narvan kaupunginjohtajan paikalta kammetun Katri Raikin mukaan narvalaisissa on Venäjän hyökkäyssodan aikana tapahtunut kaksi muutosta.

Melko pian sodan alkamisen jälkeen koettiin identiteettisiirtymävaihe. Varsinkin nuoremmat venäjänkieliset narvalaiset alkoivat pitää itseään venäjänkielisinä virolaisina. Osa heistä jopa virolaisti nimensä. Toisaalta varsinkin vuosi sitten narvalaisissa alkoi levitä tapa vaieta, sanoo Raik. Osittain tämä liittyy toisen maailmansodan muistomerkkien poistattamiseen Narvan alueelta.

”Ensi alkuun siihen reagoitiin somessa erilaisilla ulostuloilla. Nyt niitä ei enää ole”, Raik totesi kesäkuussa.

Jyrkimmät karkotetaan Venäjälle

Vaikenemiseen ovat vaikuttaneet muun muassa karkotukset. Virosta on suojelupoliisin ja poliisin toimin karkotettu kymmenkunta kaikkien jyrkintä Kremlin-mielistä aktivistia. He ovat Venäjän kansalaisia, joiden oleskelulupa on mitätöity ja heidät on kuljetettu Narvajoen ylittävälle sillalle.

”Kukaan täällä ei halua oikeasti asua Venäjällä. Narvalaiset ovat käyneet rajan takana ja nähneet, mitä se venäläinen todellisuus on”, sanoo Raik.

Hiljaisuuden kulttuuri tarkoittaa hänen mukaansa myös, että kukaan ei oikein tiedä, mitä vironvenäläiset todella ajattelevat. Tosin vironvenäläiset eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, vaan mukaan mahtuu hyvin erilaisia mielipiteitä ja asenteita. Jyrkkiäkin.

14 000 vironvenäläistä antoi maaliskuun parlamenttivaaleissa äänensä pikkuruiselle Viron yhdistyneelle vasemmistopuolueelle, jonka oli kaapannut avoimen Venäjän-mielinen Yhdessä-liike. Edellisissä vaaleissa puolueen kannatus jää muutamaan sataan ääneen.

Lisäksi Koillis-Virosta sai lähes 4 600 ääntä riippumaton Mihhail Stalnuhhin. Hän ei esiintynyt Venäjän-mielisenä, mutta asettui selvästi poikkiteloin Viron hallituksen kanssa muistomerkkiasiassa.

Propagandan koko kirjo

Venäjän hyökkäyssodalla on siis vironvenäläisten keskuudessa monenkirjavia vaikutuksia. Osa häpeää venäläistä taustaansa ja pyrkii virolaistumaan. Osa jyrkkenee Venäjän-mielisyydessään. Suurin osa tuntee olonsa epämukavaksi ja hämmentyneeksi.

Narvalaisissa näkyvät linjat vastaavat melko hyvin laajempaa vironvenäläisyyttä. Viron turvallisuuspoliittisen tutkimuslaitoksen asennekyselyjen mukaan noin kymmenen prosenttia venäjänkielisistä on jyrkän linjan putinisteja, kolmasosa on Viron-mielisiä ja loput ei oikein tiedä, mitä ajattelisi.

Näistä lopuista Venäjä käy kovaa taistelua kaikin keinoin. Viron suojelupoliisin entisen johtajan Arnold Sinisalun mukaan keinovalikoimaan kuuluvat myös värväyspyrkimykset ja uhkaukset, mutta valtaosin vaikutustoiminta on kuitenkin laaja-alaista propagandaa.

”Kirkko, elokuva, teatteri, konsertit, urheilu, historian tulkinta”, Sinisalu luettelee. Lisäksi liuta tv-kanavia sekä verkko- ja sosiaalinen media. Venäläisenä voitonpäivänä 9. toukokuuta Venäjä jopa järjesti Narvajoen itärannalle valtavan propagandanäytöksen konsertteineen ja kiihotuspuheineen.

Kuka vielä äänestää Putinia?

Virossa asuu yhteensä noin 320 000 venäjänkielistä. Valtaosa heistä on neuvostokaudella maahan siirtyneitä tai siirrettyjä ja heidän jälkeläisiään.

Venäjän vaikuttamisen laajuutta ajatellen sen tulokset ovat olleet melko kehnoja. Todella radikaaleja Venäjän-mielisiä Virossa arvioidaan olevan korkeintaan muutaman prosentin verran venäjänkielisistä. Heistä puolestaan vain murto-osan arvioidaan olevan valmis aktiivisesti toimimaan Viroa vastaan esimerkiksi kriisitilanteessa.

Kun Venäjällä äänestettiin vuonna 2018 presidentinvaaleissa, vaalit voittanut Vladimir Putin sai Virosta 28 000 ääntä. Äänioikeuttaan käyttäneistä vironvenäläisistä 94 prosenttia äänesti Putinia. Tätä joukkoa voi pitää putinismin kovimpana ytimenä Virossa. Venäjällä pidetään ensi vuoden maaliskuussa presidentinvaali, jossa demokratian aikoja sitten sivuun heittäneellä Putinilla on mahdollisuus olla taas kerran ehdolla.

Viron kaltaisessa länsimaassa vain sokea ja kuuro ei ole nähnyt, mitä Venäjän hyökkäyssota oikeasti on. Päätökseen antaa sotarikolliselle ääni ei riitä normaali potutus hallitusta tai valtiota kohtaan. Se kertoo aika vannoutuneesta uskollisuudesta. Niinpä Putinia näissä vaaleissa äänestävien vironvenäläisten määrä tulee olemaan eräänlainen lakmustesti.